Joan halli on ainoita viileitä koirapaikkoja lähitienoilla, joten ollaan ajeltu sinne melkoisen tiuhaan, tiistainakin kaksi kertaa. Meidän piti mennä Pikin siskolikkoja moikkaamaan Tervoon, mutta helteen takia siirrettiin treenireissu myöhemmäksi ja mentiin Pikin velipoikien kanssa halliin treenaamaan "kaikkea pientä". Illalla Piki oli Sisukkaan nollaratatreenissä. Päästiin tekemään sopivan vaikeaa rataa: radasta sai valita etukäteen pätkän, joka vedetään nollana läpi. Pariin kohtaan sai ottaa etukäteen tuntumaa koiran kanssa. 15 esteen pätkässä onnistuimme, lukuunottamatta viimeistä keppiväliä. Piki oli parhaimmillaan, irtosi mutta kuunteli - ihan erilainen kuin ison kentän omatoimitreeneissä. Missä ero? Minussako? Tämmöistä treeniä tarvitsemme, olenkin ilmoittautunut seuraavaan nollaratatreeniin. Sisukasta voi suositella!
Viikkokoulutuksessa Pikin teemana olivat erikoisesteet radalla ja Viirun pysärien vahvistaminen epäjohdonmukaisten kisakriteerien jäljiltä. Katrin sanoista tajusin, että koske tarkoittaa minulla puomilla ja keinulla eri asiaa. Piki teki myös keinua radalla. Ja oli aika mahtava tunne, kun Pikseli juoksi vinohypyn, puomin, vinohypyn ja siitä kääntyi kepeille. Ihan tosta vain.
Eilen varmistui epäilyni Viirun alkavasta juoksusta, ja peruin 4.8. tokokokeen - tai siirtäisin ilmoittautumisen lokakuulle, jos se on mahdollista. Runsaan neljän vuoden tokokoetauko siis jatkuu vielä. Toisaalta oli ihanaa viettää pari päivää joutilaisuudessa, ilman ajatustakaan paniikkitreeneistä. Olemme saaneet mökillä pysyvän uimaanmenorauhan sillä, että pelastajat odottavat matkan päässä rannasta ja ne vapautetaan vasta sitten, kun uimarit ovat turvallisesti vedessä. Myös eukkosten matkauintitaidot ovat kehittyneet kohisten.
Lauantaina Marianne Forsellin koulutuksessa valitsimme Viirun aiheeksi luoksetulon stopin, ja jos jäisi aikaa, ruudun ja peruutuksen. Ehdittiin kaikki, mitäs huomiselle? Stoppia tehtiin takapalkalla. Ensin sytyteltiin takapalkalle - vaihe, jonka olen ohittanut. Olen myös liian nopeasti lisäännyt matkaa - tekniikan pitää säilyä. Appari pitää kiinni ja hetsaa, ja minä joko kutsun tai juoksen karkuun.
Ruudussakin oli ohitettu perusvaihe: kosketusalustalle sytyttäminen (tai mikä nyt olisi parempi sana). Koiran pitää tosiaan rynniä sinne. Tätäkin tehtiin kiinnipitämällä ja hetsaamalla. Menee siis yksiin ajatukseni kanssa: Viiru kyllä tietää, missä ruutu on, mutta se ei oikeastaan tiedä tai välitä, mihin siellä pitäisi mennä ja mitä tehdä.
Peruutusta tehtiin ilman apuneuvoja (hyvä!) niin, että ehkäisin seuraamisasennon avautumista kääntymällä oikealle. Toivottavasti tästä on videota, että osaan jatkaa oikein. Luulen kuitenkin hoksanneeni idean vaikken tarkkaan kaikkea koreografiaa.
Lopuksi tehtiin "vanhanaikaisia" ryhmäliikkeitä. Kivaa! Seuraamista ja jääviä vastakkain kulkien, asennonvaihtoja ja häiriötä tiiviissä ringissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti