 |
| No gamble, kuva: Hanna Paakkunainen |
Råkin ja rockin väliin mahtui pari päivää rauhaa ja mökkipuuhia. Olen luonut Viirusta rasittavan puutarha-apulaisen palkkaamalla sitä kottikärrystä istumisesta. Kyytiin pitäisi päästä aina, ja Pikikin rohkaistuu hyppäämään.
Mökillä viilennysaltaan äärellä on mukavaa, kun on lämmin - kaupungissa tukalaa. Tänään tuli käyttöön viime kesänä postimyynnistä ostamani Hurtan viilennysmantteli. Se tosiaan toimi, ja paremmin kuin froteepyyheloimi. Piki oli viileä ja kuiva, kun riisuin manttelin. Liikkumiseen takki ei ole mukava, mutta autoon omiaan.
Viiru oli Vaivion kesätorilla esittelemässä Joan lajeja, ja Piki esitteli auton vahtimista ja pelotteli ihmisiä. Enää en ota sitä mukaan tällaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin - nyt oli pakko. Helteessä humpattiin agilitya, rally-tokoa ja jopa vähän tokoakin. Kuumuudesta huolimatta hyvällä porukalla oli huisin hauskaa; vieressä oli lampikin, johon pääsi kastautumaan. Rotukirjoa oli: russeli, podengo, mäykky, malamuutti ja aussie. Ja palkkioksi saimme lettukahvit. En nyt linkitä tähän kuvaamme, koska näytän siltä, että olisin syönyt jo ainakin sata lättyä. Ensi vuonna uudelleen!
Ennen kesätoria treenasimme tokoa kimppatreenissä hiekkakentällä, samoin oli tokoturjakkeiden treenit torstaina ulkokentällä. Välissähän oli perjantai, ja silloin olimmekin viileässä hallissa. Viiru alkaa hieman osata kaukoja; ruutua on tehty joka kerta, ja stoppejakin useasti. Torstaina Viiru taisi tehdä ensimmäisen metallihyppynoudon ihan hyvällä vauhdilla. Piki: kontaktia (miten se voisi jaksaa seurata, jos se ei jaksa pitää kontaktia?), seuraamista eri palkoilla (lelu, etäpalkka - voisiko etäpalkalle juokseminen korvata lelun jännitystä?), kapulan pitoa (noutoon vauhtia), kaukoja (miten saisi yhtä säpäkät vaihdot kuin ruokakupilla?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti