Forsellin koulutuksen toinen päivä ja loman loppu

Helteen vuoksi Mariannen koulutus Kulhon kentällä alkoi jo aamukahdeksalta. Ilomantsintietä ajellessa muistelin, ehkä ilolla, niitä lukuisia kertoja kun samalla tiellä olen aamuvarhaisella ajellut mejä- tai hakukokeeseen. Nyt vain tokotreeneihin, siinäkin oli jo viitsimistä. 

Tehtiin metallikapulan noutoa ja tunnaria. Metallikapulan nosto oli paljon nopeampi kun kapula oli kaukana ja minä vielä lisäksi juoksin karkuun. Mutta kapula ei ikinä päätynyt minulle asti. Tehtiin tuontia niin, että lyhyemmältä matkalta Marianne lähetti kapulan kanssa minulle (olin jo juossut karkuun). Ei sujunut hyvin sekään. Mariannen mielestä tästä lähin vaadin aina tuomaan kapulan perille asti. Seuraavalla viikolla tehtiinkin sitten metallijuttuja useaan kertaan, taantumista ja onnistumista. Lopulta Viiru aina toteaa, että kyllä kapula on tuotava herkkujen haltiattarelle - mutta voisiko Virsua vaatia tuomaan heti eikä sen jälkeen, kun se on potkiskellut kapulaa pitkin kenttää ja äkseerannut minulle?

Tunnari olikin sitten ihan eri maata, ei ole Viiru enää tunnaritunari. Omaa ja vieraita kapuloita aseteltiin ja piiloteltiin milloin mitenkin, joka kerta Viiru ihan oikeassa mielentilassa huolellisesti ja erehtymättä etsi oman.

Helteet jatkuivat perjantaihin asti. Ensimmäinen työpäivä oli viimeinen hellepäivä. Torstai-iltana alkoi ukkostaa ja sadella. Viikon aikana useampi kerta käytiin Joan hallissa - joka edelleenkin säilyy viileähkönä - treenailemassa toko- ja agilityjuttuja. Yhdet ulkokentän kimppatreenitkin saatiin koolle - voi kun useamminkin saataisiin runsasväkiset harkat aikaiseksi ja enemmän häiriötä.

Viimeisen lomapäivän aamulenkki

Piki on alkanut pelätä ukkosta. Sen aiemman ainoan tänäkesäisen rajuilman aikaan ukkonen sattui ihan talomme päälle jyrisemään ja salama iskemään ihan lähellä, ja siitäkös Pikseli säikähti. Tänään Piki alkoi jo pelätä rankempaa sadettakin. Vielä tämän kanssa pärjätään. MH:n kuvauksen ja arkikokemuksen mukaan Viiru on paljon herkempi äänille kuin Piki. Pikin säikähdykseen vaikutti varmaan myös salaman kirkas välähdys. Ja voihan mietiiä yleisen arkuuden (vs. "rohkeuden" tai varmuuden) ja ääniin reagoimisen suhdetta. Itsevarmemmalle Viirulle on ollut helppo paukkuihin siedätyksessäkin kertoa, ettei äänistä tarvitse välittää, jatketaan elämää ihan kuin ennenkin.

Viirulla lähti alkukesästä pohjavilla ja turkki. Nyt se on kasvanut takaisin ihan väärään aikaan. Varsinkaan uimamaisterin kankut eivät kuivu lainkaan - ehkä lokakuussa, kun järvi on jäässä (näin veisteli joku somessa). Karva alkaa huopaantua. Ei, en käyttänyt kampaa, pohjavillaharaa enkä mitään trimmausvehjettä. Tylppäkärkisillä saksillä nitkutin ihan täsmäiskuina.

Pikin turkki on hyvänlaatuinen ja ohuimmillaan oikeaan aikaan vuodesta. Piki kuivuu melkein heti vedestä nousemisen jälkeen.

Joensuussa on elo-syyskuussa kuukauden sisään kolmet agilitykisat. Jospa nyt mentäisiin Pikin kanssa hypärille. Joan omien kisojen aikaan täällä järjestetään palveluskoirien Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Sinne siis talkoilemaan, arvokisat!

Mustikoita ei ole lainkaan, eikä ainakaan vielä sieniä. Vatut kuivuvat aurinkoisella paikalla puskiin. Herukoita on mökillä jonkin verran. Viirun lapsista osa on huonoja syömään varsinkin helteellä. Aktivointiakin saattaa olla vaikea keksiä. Viiru-muorille riittää, kun lähettyvillä on mikä tahansa marjapensas, siinä tulevat aktivoinnit ja syömiset samassa.