Pikin kanssa tarvitsisimme ison kentän treenejä vähintään joka viikko. Niin paljon on opettelemista radan tekemisessä, yhteistyössä ja "erikoisesteiden" suorittamisessa radan osana. Lauantaina mentiin kaksi Anne Huittisen rataa - sama pohja, eri numerot.
Kuvassa näkyvä jälkimmäinen rata oli helpompi, ja siinä oli menossamme paikoin radan sujumisen tynkää. Ekalla radalla lähestymiset pussille ja renkaalle olivat vielä kuvassa näkyvää hankalammat - jo niiden ja keinun vuoksi teimme pätkissä.
Ihana videokuvaaja oli merkityksellisempi kuin minun kanssani yhdessä tekeminen. Viirun kanssa tottui siihen, että omassa kuplassamme ollaan - kuplaa ei edes tarvitse puhallella, kun yhdessä tekeminen on niin mukavaa. Pikin kanssa samanlaista kumppanuutta ei ole vielä syntynyt, yrityksistä huolimatta. Olen Pickylle tärkeä, mutta en riittävän tärkeä.
Pelinaiset
Sunnuntai-iltana viikonlopun treeneistä väsyneinä käytiin vielä kertaamassa Agiråkkia varten gambleria. Onneksi peliluokkien radat tulevat hyvissä ajoin tutustuttaviksi, ja perjantain ja lauantain ratoja on mainostettu helpoiksi. Gambler ei ole ihan Viirun juttu, eukkosen kepit ja kontaktit ovat sen verran hitaat. 30 sekunnissa ehditään vain kaksi puomia, kahdet kepit ja muutamia hyppyesteitä. Lopun etäohjaus oli taas Pikille luonnikkaampi kuin Viirulle. Joskus tulevaisuudessa ehkä päästään snookeriin... Pikille puomi ja kepit olivat vielä haasteelliset radalla - miksi mennä puomille kun voi mennä putkeen. Pitää muistaa suorittaa closingin kaikki esteet oikeassa järjestyksessä, ja jos ei millään onnistu, edes maalihyppy.
Villi-Viiru etsii kadonnutta tottelevaisuutta
Tokoiltu on useampi kerta, pihalla ja kentällä. Viime viikolla ev-lut. kirkon takana esiintyi Villi-Viiru (kuten treenikaveri hulvattoman eukkosen nimesi). Miksi mennä ruutuun, kun nurtsi tuoksuu paljon paremmalle ja siellä on varmaan jäniksenpapanoita? Ja miksi tulla kutsusta - juoksentelen frisbee-golffajien kanssa - koska mä voin. Ohjattu nouto oli hieman kurinalaisempi, mutta hitaahko.
Sunnuntain hiekkainen pesiskenttä ei innostanut Viirua yhtä hillittömään menoon. Olin muutenkin päättänyt vaihtaa straregiaa tasontarkistuksista helppoihin, varmoihin ja innostaviin onnistumisiin. (Ehkä välillä vaikeampaa ja palkatonta?) Pk-arsenaalista kaivoin salaiset aseet: eteenmenopossun ja seessarin suoraan rasiasta. Johan löytyi ruutu, nousi metallikapula ja pysähtyi vauhti luoksetulon stopissa. Pysäytystä tehtiin ekaa kertaa takapalkalla. Toimii, mutta läpijuoksuja pitää tehdä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti