Arkiviikko oli lumituskaa ja olkapääkipua, väsymystä. 20 senttiä nuoskalunta ja sen jälkeen kiristyvää pakkasta. Kolaa tai itke ja kolaa. Mene viimeinkin lääkäriin. Torstaina kaivoin autoa paksun, kovettuneen lumen alta niin pitkään, että myöhästyimme treeneistä reilusti. Mutta onneksi menimme. Koirilla oli kaikkea muuta kuin väsymystä.
Piki pääsi kuokkimaan Tulevien tähtien treeniryhmän irtoamisradalle. Videolta huomasin, että Pikihän varastaa lähdössä. Sen tiesin, etten osaa lähteä ja ohjata ajoissa, mutta sitä en vain tajua, että käteni viuhtovat omaa elämäänsä. Pikikin irtoaa ihan liian kauas, kun kädelläni huiskaisen - sen sijaan että merkkaisin hypyn. Pelkällä jalalla tyrkkäisyllä tuli parempi tulos.
Viirun kanssa kokeiltiin A:lla ponnaria. Löytyi kiinnityssysteemi. Hyvin toimi, kun pelkkää A:ta tehtiin.
Perjantain ohjatussa tokossa tehtiin noutoa. Tavallista puukapulanoutoa Viiru ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Nyt kun pk-lajit on jätetty taakse, Viiruhan voi tulla suoraan sivulle! Ote oli kummallakin koiralla hyvä. Viirun paluuvauhtia harjoiteltiin hetsaamalla ensin lelulla ja heittämällä lelu taakse, sitten hetsaamalla kapulalla ja heittämällä se eteen. Kun Viiru nosti kapulan ja tuli hyvää vauhtia palauttamaan, se vapautettiin lelulle. Toimi. Perusasentoon minun pitää päättää kriteeri, se on koirallekin reilua.
Pikillä ei kokonainen noutoliike onnistunut ihan loppuun asti, kapula putosi kalkkiviivoilla. Pikinkin kanssa harjoiteltiin nostamista ja paluuvauhtia takapalkalla. Nyt aletaan treenata vauhtiakin. Pelkkä kapulan pito onnistui oikein hyvin hallissakin. Siinä pitää vielä kestoa harjoitella.
Lopun ryhmäliike, paikallaolon alkukuviot, olisi ollut parempi Pikille, mutta Viiru oli jo valmiina hallissa. Viirun kanssa pitää systemaattisemmin panostaa nopeaan ja suoraan maahanmenoon.
Muuta ei sitten perjantaina jaksettukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti