Ensi viikon sunnuntain kokeenomainen tokotreeni sai kokeilemaan, mitä osaamme. No, emme vieläkän oikein mitään. Mikä ihmeen ruutu, kysyi Viiru perjantaitreenissä, ja sama epävarma ihmettely jatkui lauantainakin. Takaisin alkuun, siis. Intoa, vauhtia, varmuutta. Täytyy varmaan uhrata eteenmenopossu ruudun harjoitteluun :) Ja kun lauantaina katsoin Jennan treeniä, tajusin viimeinkin alkaa palkata myös ruutuun (tai kiertotötteröön) fokusoinnista. Viiru herkästi vain tuijottaa minua - mutta kyllä se muutkin kohteet löytää. Pitää vain muistaa käyttää vihjeenä näytä eikä missä, joka avaa nenän ja aloittaa partioinnin.
Ruudussa näkyy se Viirun piirre, että minusta poispäin suuntautuvat liikkeet ovat hankalia mammantytölle, ja jos palkka vielä tulee väärästä suunnasta, on vaikea mennä ruutuun tarpeeksi syvälle.
Lohdullista sentään, että tunnarin Viirun osasi vallan hyvin.
Pikin kanssa testailtiin, pysyykö kapula hampaissa, kun Piki istuu sivulla. Pysyy, mutta ei rennosti. Kestoa ja rentoutta lisää. Pikillä olisi hieno seuraamisesta maahanmeno, jos se osaisi seurata. Mutta on seuraaminen taas edistynyt. Pikille ruutuun ja kiertotötteröön fokusoiminen on helpompaa kuin Viirulle.
Agilitya
Perjantaina ehdittiin lyhyet agilityhumputtelut ennen tokoa. Piki teki kepit ilman ohjureita, virheettä ja jälkimmäiset hyvällä vauhdilla! Puomi juostiin myös pariin kertaan - ei kovin nopeasti, itse en vielä tohtinut juosta. Viirun kanssa kokeiltiin boksia maassa ja A:lla - miten sen saa pysymään kunnolla paikallaan? Ponnarin kiinnittämiseen ei ollut minkäänlaista mustekalaa, joten sitä en kokeillut. Aika epätoivoista eläinkokeilua kaikkinensa. Virheitä ei tietenkään tullut, kun vahtasin boksin paikallaanpysymistä esteen vieressä.
Nose workia
Nenätyöskentelyä oli viimeinen kerta, mutta onneksi kouluttajamme jatkaa nenätyöpajoilla. On tämä siistiä ja vaivatonta sisätyötä, jos vertaa vaikka hakuun tai jäljestykseen. Ensin oli hajun muistuttelu, sitten koirat saivat etsiä ja ilmaista hallissa nenänsä korkeudella teesiivilässä olevan hajun. Viimeisessä treenissä haju oli ihan näkymätön: pieni huopapala kiinnitettynä seinäke-elementtiin. Piki etsi ja löysi. Viiru etsi ja löysi.
Sitten Pikille olikin haastetta. Hajupalanen oli siirretty, mutta tietysti haju tuoksui vielä vahvasti edellisessäkin paikassa. Piki ei masentunut, vaikka vahvimman hajun paikallistamiseen meni aikaa, vaan jaksoi etsiä häntä heiluen. Tärkeää on, ettei ohjaaja aina tiedä, missä hajun lähde on. Älkää kuunnelko, miten Viirun videolla väitän vastaan kouluttajalle. Pikiä kuulemma ohjaan hyvin.
Terveyttä
Pikin juoksu toivottavasti päättyy tänään. Nose work -treeneissä se kerkesi pissata yhdet pöksyt, onneksi oli varahousut mukana.
Viiru ei ole oksentanut, vaikka yhdellä aterialla koirat söivät nappuloita, kun olin unohtanut ottaa lihaa sulamaan. Kävin kuitenkin lenkkinamuiksi vielä Prismasta kuivattua lihalevyä (papanoiden sijaan); makutestaajien mukaan ne myös hakkaavat nappulat mennen tullen. Tehtaanmyymälästä saa ison pussin ilman kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti