Aussieyhdistys järjesti Laura Sutisen agilitykoulutuksen Koirakeskus Metkassa Kuopiossa. Päästiin Tiinan ja Arran kyydillä, eukkoset matkustivat isossa häkissä takakontissa. Koulutuksessa tavattiin myös Viirun pentujen isä ja Pikin sisko.
Palaute Pikille: elastinen, liikkuu hyvin, irtoamista lisää, itsenäistä esteiden hakemista lisää: saa suorittaa edessä olevat esteet, jos ei toisin vihjata, esteille ei tarvitsisi erikseen tyrkkiä. Erityismaininta kouluttajalle siitä, että hän osasi heti ruveta Pikin kaveriksi. Pikille erityismaininta siitä, että se osasi olla rauhassa kevythäkissä, joka siis säilyi ehjänä koko päivän.
Viirun kanssa humputeltiin kisaavien rata, ei se ollutkaan niin vaikea kuin paperilla ja tutustumisessa tuntui. Viiru oli eri taitava kepeillä. Ensimmäistä kertaa uskalsin ottaa kunnolla etumatkaa, kääntyä keppien jälkeen ja tehdä persjätön. Viiru teki kepit loppuun. Venäytin Pikin kanssa etureiteni, joten Viirun kanssa mentiin turhilla viskeillä ja muilla takaaleikkauksilla, moniin paikkoihin persjätöt olisivat olleet paljon parempia. Kontaktit ovat melkoisen sekaisin, puomilta varasti ja A:lta loikkasi liian ylhäältä. Kokeilisinko ponnaria? Radalla oli pariinkin otteeseen takaakierto putken suun edessä. Pelkkä takaakiertoon lähettäminen ja takaa-käskyhän ei siinä riitä, mutta tällä radalla huomasin yksinkertaisesti oman rataa jatkavan liikkeenkin vetävän Viirun hypyn yli.
Kevättalvinen aurinko lämmitti, ja lämpötila nousi 10 pakkasasteen lämpimämmälle puolelle. Piki kävi pikkulenkillä Lulu-siskon kanssa, ja kumma kyllä sähäkät mimmit olivat ihan rauhallisia kumppaneita. Siskoni, kuin olisimme tunteneet aina. Treenin lopuksi olisi ollut mukava nauttia jäällä taapertamisesta auringossa, mutta ohjaajat olivat liian rampoja pitempään kävelyyn.
Kiva päivä, kuin pieni talviloma (vaikka aika väsyttävä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti