Liu lau laskiaista

Laskiaissunnuntain mäenlasku jäi yhteen kertaan, selkäni on sen verran hellä ja jäykkä. Viiru sai riemuissaan liukurin saaliikseen, eipä pääse kömpelö emäntä loukkaamaan itseään hurjassa vauhdissa. Pikkupakkasessa oli myös mukava kuljeskella ja lumikenkäillä.

 Ja pelata hankipalloa.

Mökkireissulla ei tiedä itkisikö vai nauraisiko Viirun "yksinkertaista dieettiä". Viiru täydensi sitä syömällä maastossa pari haukkausta lunta, sitten tuoretta oksennusta, viikon vanhaa jäätynyttä oksennusta, jäniksenpapanoita, hirven kakkaa, kaksi pientä suupalaa grillimakkaraa. Olen aiemmin pitänyt lumensyöntiä ihan normaalina. Kaikki koiramme ovat syöneet lunta. Ja nytkin sekä Piki että Viiru haukkasivat lunta ennen kuin ehdin kieltää. Viirulla vain nykyään siitä seuraa heti oksu. Muuten Viirua ei vaivannut taaskaan mikään.

Lumi tarttui taas niin paljon nelijalkaisten tassukarvoihin, että viimeinkin sain kotona aikaiseksi leikata anturoiden välistä karvaa. Pikin mielestä se oli taas vallan kamalaa. Namitusapulaisen avulla saatiin neljäskin tassu parturoitua ilman sielun ja ruumiin vammoja kellekään.