Aamupäivällä käytiin Tiinan ja Arran kanssa puomia ja keppejä treenaamassa hallilla. Tiina kuvasi. Olipa valaisevaa. Tehtiin kääntymistä vasemmalle. Jos nami odotti kupissa, Piki oikaisi. Aivan kauheeta säätämistä ja sähläämistä minulta. Tuskallista katsoa. Muutamalla kokonaisella puomilla osumat olivat videolta katsottuina paljon epäselvempiä kuin luulin.
Viiru harjoitteli semijuoksu-A:ta ja pysäytyspuomia. Pitäisi päättää.
Aurinkolenkin jälkeenkin Viirulla pysyivät ruoka ja niukat namit suolistossa ilman ylämummoja. Kotona pistäytyessä sain viimein aikaiseksi valmistaa nameja Heidin neuvolla: jauhelihaa lättynä uuniin ja sitten suupaloiksi. Tulipa hyviä ilman mitään lisukkeitakaan (ihmisten paremmasta tarjousjauhelihasta).
Iltatokossa tehtiin vanhoja ja eilisiä läksyjä: ohjatun suuntia namikipolle. Viirun kanssa voi hypätä aiemmin osattuun ja Pikin kanssa edetä.
Tänään oli synttärisuma, ja laiskana menin yhden "kortin" taktiikalla. Siinä on melkoisen maaniset katseet. Onnea omalle kasvatille, maailman ihanimmalle taskuvarkaalle ja Viirun pentujen isälle!
Jos tämä hyvä oksuonni Viirun suhteen jatkuu, haen huolehtivaisen koiranomistajan palkintoa. Kukapa ei unohtaisi madotusta (varsinkin jos unohtaa rokotuksen)? Vaikka nykyäänhän ajatellaan myös, ettei tule madottaa vain varmuuden vuoksi, vaan vain tosi tarpeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti