Hiihtolomaviikko

Hiihtolomaviikolla oli flunssaa (vain minulla), agilitya, tokoa, mökkeilyä, linturetkeilyä, kimppalenkkeilyä, ampumista.

Piki ihastelee luksusmökin juoksevaa vettä. Ja jääpalatkin valmiina!

Torstaina ja perjantaina oltiin mökillä.  Lehtijuttujen mukaan lähistöllä on liikkunut susi, joten en uskaltanut antaa koirien olla pihalla yksikseen. Kerran jo katsoimme suden jolkottelevan meille päin heikkoja jäitä uhmaten, mutta se olikin vain utelias norjanharmaahirvikoira.

Linturetkellä sää oli viimainen, eikä lintuja ollut kovin paljoa. Ehdittiin viettää rantaelämää.

Viiru lekottelee, mutta Pikillä on hommia.

Mitämitä? Piki on aina valppaana kuin töyhtohyyppä. Viiru edelleen vain laiskottelee.

Se olikin vain isäntä.

Ei matka, vauhti eikä seisoskelu viimassa tappanut flunssatoipilasta, vaan vahvisti. Lauantaiaamuna ajettiin mökiltä kotiin ja suunnattiin ensin Pikin tokotreeneihin. Perusasentoa, kääntymisiä ja seuraamista peilin edessä, leluruutua, merkin kiertämistä, paikkamakuuta, m-i-siirtymiä. Uutena kokeiltiin liikkeestä seisomista. Piki on motivoinut ja innokas myös häiriössä. 

Viirulle ammuttiin taas kolme kertaa. Nyt sain olla jo useamman metrin etäisyydellä (tosin ampujaan päin), ja Viiru pysyi paikkamakuussa.

Käytiin Pamin ja Viian kanssa lenkillä ja kiiruhdettiin Joan valmennusryhmään.

Rata: Tuomas Haverila

Nyt ei oltu niin surkeitä kuin viimeksi valmennusrenkaan treeneissä. Okserin kanssa ei ollut vaikeuksia eikä oikeastaan missään muussakaan kohdassa. Viiru kyllä irtosi hypylle 6/14, kunhan ohjasin.  Kolme tärkeintä yksin treenattavaa asiaa ovat kontaktit, joiden kriteeri on taas lipsunut, kepit joilla, Viiru ei kestä sivuttaisetäisyyden kasvattamista ilman loppupalkkaa, ja kääntymisen ennakoinnin opettelu. Eli ihan perussettiä.

Ilmoitin kummankin koiran Suski Korrin tottiskoulutukseen huhtikuussa. Sirkun ja Susun kokemuksia useamman vuoden takaa on Sirkun blogissa. Jännää!