Rampa taluttaa taas kuuroa... tai ei ehkä kuitenkaan. Lausahdus on peräisin siltä ajalta, kun podin oikeaa polvea (nyt vasempaa). Topi oli oikeasti silloin jo kuuro, joten yhteinen agilitymme oli aika haasteellista. Eilen Viiru sentään sekä kuuli että yleensä myös kuunteli. Pikillekin kehittyvät kuuntelevat korvat nopeasti. Ja ehkä minäkään en ole rampa. Eilinen rauhallinen tahti ja autolla-ajattomuus paransivat polvea niin paljon, että oli jo perumassa tämän aamun lääkäriaikaa. Aikaa ei kuitenkaan voinut enää perua kuluitta, joten menin vastaanotolle. Sama lääkäri, joka kesällä paransi tappajabakteerisormeni, fysioterapoi lopunkin kivun pois käsittelemällä reiden ja säären lihaksen ulkoreunaa. Käsittely sattui ihan tajuttoman hirveesti, mutta kyllä kannatti :)
Lauantaina oli aurinkoinen kevätpäivä. Kevät avattiin tollereiden ilmaisuharkoilla koirankoulutuskentällä. Mukana olivat Zorro, Elena, Nessa, Puntti ja mustat wannabet. Kummallakin wannabella oli kolme ukkoa. Viiru haukkui ekalle 10, seuraavalle 30 ja lopuksi riitti haukun aloitus. Hyvä setti, samoin kuin Pikillä. Eka pakeni, kaksi muuta odotti lelua esitellen. Innokkaasti Pikseli lähti ja leikki.
Treenin jälkeen sivistimme itseämme kolmistamme kaupunkikävelyllä. Pikille jännittäviä asioita riitti. Hermoilemattomasta seuralaisesta on varmaankin hyötyä, toisaalta enemmän ehtisi kiinnittää Pikiin huomiota ilman Viirua. Istahdin penkille torin laidalle. Viipo hyppäsi heti viereen ja katseli kaikkea kiinnostuneena mutta rauhallisesti. Otin Pikin syliin, ja sieltä pikku poni ihmetteli maailmaa. Kun vielä käytiin iltapäivällä metsälenkki, niin aussejakin väsyttää mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti