Satu Taskinen koulutti Poksilla tokoa. Etukäteen kirjoitin kouluttajalle: Voittajan liikkeistä eniten
alkutekijöissään ovat kaukot ja metallinouto (metalli on aivan ällö),
eikä peruuttaminenkaan suju kovin hyvin. EVL:n liikkeitä ei ole
juurikaan harjoiteltu; näin alkuvaiheessa on hyppyjen ja kapuloiden
ohittaminen hyppykiertohässäkässä tosi haasteellista ja tyhjään
lähettämistä ei ole tokossa tehty koskaan. Noista valitsimme kaukot ja hyppykiertohässäkän.
Hyppykiertohässäkässä ei ollut mitään mystistä vippaskonstia, vaan Viirulle pitää saada lisää motivaatiota törpön kiertämiseen: nami- tai lelupalkka tötterön takana, hetsaaminen, kilpajuoksu. Sitähän olen itsekin tuskaillut kummankin koiran kanssa: miksi se on niistä niin tylsää? Lisää motivaatiotreeniä. Ja ehkä kummallekin liikkeet ohjaajasta poispäin eivät ole niin mukavia kuin lähellä hengailut. Kiertoa tehtiin täydellä matkalla niin että hypyt ja kapulat olivat paikoillaan. Ottaisinko uuden käskyn?
Istu-maahan-kaukoihin pitää saada lisää etäisyyttä (ja nopeutta). Kaima näytti kädestä pitäen, miten edetään seiso-istu-seiso-vaihtojen kanssa. Istumasta seisomaan: Aluksi nami kumpaankin käteen. Älä vedä kädellä vaan pidä paikallaan oikealla etäsyydellä. Heitä toisesta kädestä palkka taakse - ei heti (olin kuulemma liian nopea palkkaaja). Olisiko hyvä käsky vaikka ylös? Vai sama kuin m-s-vaihdossa? Seisomasta istumaan: nami kumpaankin käteen, vie niitä koiran pään sivuille. Varmaan pitää aika äkkiä ottaa käskysana, muutenhan koira luulee, että sen pitää vain pysytellä seisomassa huippuhäiriöstä huolimatta. Olisiko sit? Tai bäk? Nämä vaihdot ovat vaikeammat kuin maassaolosta, m-s-m-vaihdot tulevat kuulemma melkein kaupan päälle.
Lopuksi tehtiin ryhmäpaikkis. Jätin Viirun maahan, kunhan kouluttaja oli ensin muistuttanut, että niin se tehdään voittajassa. Ja vielä ringissä koira sivulla vuorotellen ja muuten häirittyinä maahan ja istumaan. Maahanmenon nopeuteen Viiru tarvitsee treeniä, on niin vaikeaa loituntua namitaskusta.
Kanssakoulutettava kertoi jokin aika sitten tavanneensa kerrankin kivan aussien. Hän olikin ihmetellyt, miksi rotu on niin suosittu... Tuhahdin siihen, että eikö Viiru muka ole kiva. Lopuksi kävi ilmi, kuka se kiva aussie olikaan ja saatoin todeta: Ilmankos se on kiva, kun se on Viirun lapsi!
Ilmoittauduin opintomatkalle 28.1. Hukka-Putken kisoihin. Taisi mennä vähän väärässä järjestyksessä; ensin olisi vissiin pitänyt pyytää Sagia vaihtamaan Viiru pikkumaksiksi ja sitten ilmoittautua. Mutta eiköhän alkuvuosi mene kaikenlaisessa säätämisessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti