Miksi tehdä muuta kun voi nuuskutella

Neljän kerran nose work -kurssi alkoi eukalyptuksen hajuun ehdollistamisella. Hassua ja hauskaa :) Ensin koirille tarjoiltiin namuja puhtaiden kannellisten irtokarkkilaatikoiden päältä, ettei laatikko pelottaisi. Seuraavassa setissä oli yksi laatikko, jossa oli hajua, ja koiraa palkattiin laatikon nuuskimisesta (palkkaus kädestä laatikon päällä). Lopuksi päästiin jo vähän hommiin: erotteluun. Yksi hajulaatikko ja kaksi puhdasta, ja näiden keskinäistä järjestystä vaihdeltiin. Laatikoiden ohi kuljettiin tasaista vauhtia ja koiraa palkattiin oikean laatikon merkkaamisesta.

Viiru tietysti pohdiskeli, mitähän ihmettä namien haltiatar nyt haluaa ja mikä olisi nopein ja tehokkain ansaintalogiikka. Oikean laatikon spottaaminen oli pikemminkin satunnaista. Piki heitti aivot narikkaan ja näytti, mikä taikanenä se on: erehtymättömät ja selvät eukalyptuslaatikon merkkaukset. Miksi tehdä muuta kun voi nuuskutella? Ihan pro, sanoi kouluttaja.

Nyt pitäisi hankkia itselle treenivälineitä, minä kun olen niin ahkera kotitreenaaja.

Sekametelitreenipäivämme jatkui itsenäisellä toko- ja agihumputtelulla. Kimppatreeni on kivaa, mutta yksinkin on mukavaa, kunhan suunnittelee ja tietää, mitä tekee. Koiratkin jaksoivat hyvin, vaikka nenätyö väsyttää. Viiru teki ohjatun suuntaa beibiversiona: namikupille suunnilleen suorassa linjassa ja vain yhteen suuntaan. Tämän saimme eilen läksyksi: palaa alkuun. Peruutuksessa apuna olivat pituuden palikat. A:ta tehtiin jonkinlaisena semi-juoksuna. Vapautus tuli varmaan ihan liian myöhään. Parit kepit - Viiru on niin helppo, kun se luopuu palkasta. A:lle vauhtia otettiin kiertotötteröstä, jospa siitä tulisi kiertointoakin lisää.

Piki teki puomilla lyhyeltä matkalta vasemmalle kääntymisiä suorapalkalle merkkikepin avulla ja suoraan juoksuja. Lisäksi Pulleropallero juoksi pari kokonaista puomia. Minusta ne olivat aika hienoja. Keppien hakeminen ilman alkuohjuria ei onnistunut ahtaasta paikasta, mutta ohjurin kanssa sujuivat kepit hyvin. Ja sekä puomilla että kepeillä ilahdutti se, että palkka voi odottaa valmiina. Yksinkin treenaaminen onnistuu ilman mitään palkkausrobotteja.

Taas jäi lauantai-illan tokotreeni käymättä, mutta olihan tässä yhdelle päivälle. Perjantaitokossa oli ohjattu kerta ja aiheina ohjattu nouto ja kaukot. Ohjatussa Viiru meni kummalle puolelle sattui. Palaamme siis alkeistreeniin muistuttelemaan. Pikin nenä kyllä tiesi, mistä suunnasta lihapulla tuoksuu. Kaukot aloitettiin seiso-maahan-seiso-siirtymillä. Eli niillä joiden edellinen kouluttaja sanoi tulevan ilmaiseksi, kunhan siirtymät istumisen ja seisomisen välillä ovat hallussa. Muutenkin aika eri neuvoja saatiin. Nyt vain pitää itse päättää, miten edetä. Jumppaa ainakin, ja tarjoamista esteen takaa niin, että eteenpäin siirtyminen on mahdotonta. Ensin sanallinen vihje, sitten vasta käsimerkki. Viirulla on jo käsitystä ylö-vihjeestä, huomasin.

Kumpikin koira tarvitsee asentoihin kestoa, vaikka minä ja minun käteni liikkuvat. Viiruhan ennakoi istuutumalla ja Piki ehtii useampaakin temppua tarjota. Toisaalta sitten tahdotuissa siirtymissä on käsiavut ja aluksi vartaloavutkin. Mistäs koira voi tietää, mitä siltä halutaan, ennen kuin vihjesana on käytössä ja opittu? (Maahanmenoon seisomisesta pitää olla oma käsky.) Kaukot ovat ahdistavia opetella, kun pitäisi olla niin tarkka. 

Torstain agilityssa oli itsenäinen kerta, ja teimme toissakertaista rataa. Yritin noudattaa silloin saatua palautetta: ajoissa itse liikkeelle takaakiertoihin ja pakkovalssiin lähetyksestä. Siloin kaksi viikkoa sitten kirjoitin Viirun olleen vaisu - taas tuntui siltä, mutta jospa se johtuikin siitä, että minulla ei ollut kiire, koska rata sopi Viirun osaamiseen?

Viiru on nyt vajaan viikon sisään oksentanut kaksi kertaa, mutta se ei tunnu muuten erityisen mahatautiselta. Voisiko rokotus vaikuttaa? Tänään saattoi kyllä johtua ylenmääräisistä treeninameista. Edellinen kerta oli torstain aamulenkin jälkeen. Tuo oli muutenkin onneton aamulenkki. Pikin käytös oli taas sellaista kuin sitä ei olisi lainkaan koulutettu ja totutettu, vaikka neljä vuotta olen yrittänyt. Turhautti ja suretti. Ja varsinkin kun edellisenä iltana lenkillä naapurin pennun kanssa ensin Pikin piti hyökkiä ja uhota, sitten ajaa pois ja välillä pikkuisen ehkä leikkiäkin - ja lopuksi kun pentui haukkui kuten Piki itsekin - aikuinen alkaa arastella. Huoh.