Yksi koira kotona

Välillä on vaikea keksiä blogitekstin otsikkoa; nyt on sen sijaan monta dramaattista mielessä. Kuten: Missä muruseni on? tai Ikävä, mulla on kauhea ikävä.

Viiru muutti keskiviikkona synnytyskotiin ja viettää siellä viikkokausia. Hyvä puoli tässä on se, että nyt voimme Pikin kanssa opetella taitoja, jotka olisi pitänyt omaksua jo aiemmin. Piki onkin kolmena päivänä oppinut enemmän kuin kolmena vuonna yhteensä (jos vähän liioittelee).

Yhden koiran kanssa eläminen on helppoa - mutta ehkä koiralle on kivempi kun laumassa on lajitoveri. Kun tulin lauantaina kisatalkoista kotiin, Piki kävi moneen kertaan tarkastamassa takakontin: onko Viirusta siellä vain hajun häivähdys eikä ollenkaan fyysistä ilmentymää?

Tänään käytiin lenkillä Viirun, Pamin ja Viian kanssa. Viiru oli edelleenkin reipas oma itsensä, vaikka nyt se todella muistutti käpylehmää tai tynnyriä, joka jolkottelee menemään ohuiden tikkujen varassa. Viiru olisi ollut selvästikin lähdössä kotiin, mutta hyvin se viihtyy syntymä- ja synnytyskodissaankin. 

Aika monet treenit skipattiin kuluneella viikolla, mutta pihalla tehtiin pientä. Poksin tokossa kontaktia Zeta-koiran vieressä ja kapulan pitoa, Joan estekurssilla keinuun tutustumista keinun päähän juoksemalla sekä neljää keppiä - Piki alkaa hoksata. Kivahan tuon kanssa on puuhailla :)