perjantai 21. lokakuuta 2016

Mikä se on kun ei seura kelpaa?

Viiru pysyttelee synnytyskodissa. Susu tuli ja meni (ja palaa taas kohta ennemminkin kuin Piki arvaakaan). Kimppalenkkejä en ole työviikolla saanut aikaiseksi.

Agilityn viikkotreeneissä uutena harjoiteltiin poispäinkääntöä (se oli meille liian vaikeassa paikassa), viskiä tms. ja sylkkäriä. Nämä kaikki vaativat vielä ihan alkeistreeniä. Keppejä on tehty ahkerahkosti pihalla, samoin seuraamista. (Kyllä me vielä joskus opitaan.) Ja arkitottelevaisuutta koko ajan. Pikin pakka kuitenkin hajoaa vielä heti, kun tuttu koira on tarpeeksi lähellä. Lähes huomaamattomasta kumppanikoirasta kuoriutuu hetkessä tulta syöksevä velosiraptori.

Tämän illaan tokotreeneissä Zeta-rukka joutui taas häiriökoiraksi. Pikseli rauhoittuu nopeasti. Oudolla nurmialustalla ryhmäpaikkamakuussa ajan loppupuolella meni fiilikset: "mä en voi olla enää tässä".

Keskiviikkoiltana käytiin Viirua moikkaamassa ja lyhyellä lenkillä. Ei mitään uutta, Viiru on paksu, hyvinvoiva ja hyväntuulinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti