torstai 3. syyskuuta 2015

Mä sanon viimeisen sanani ja se on ei

Kaikenlaista vastoinkäymistä:

Maanantaina tallattiin Jaamankankaalle kolme esinekaistaletta; näistä kaksi ekaa oli vaikeaa maastoa, ja esinekin oli vaikeassa paikassa. Esineet olivat vieraita. Viiru jäljesteli eikä käyttänyt kunnolla ilmanenäänsä. Kahden ensimmäisen esineen nostaminen oli työlästä. Hyvää: Kun Viiru löysi vieraan esineen, se toi kapineen empimättä.

Tiistaina tottisteltiin. Vauhtinouto ei onnistu, koska vauhtia ei ole missään vaiheessa paettavaksi ja palkattavaksi. Satoi välillä niin rankasti, että hyppääminen piti jättää ruohikon liukkauden vuoksi. Miimi sai soitettua meille paikan hakukokeeseen, mutta myöhemmin ilmeni, että hakuilijoita oli ilmoittautunut vain kaksi. Kolme tarvittaisiin, jotta koetta ei peruttaisi. Hyvää: Laukauksista Viiru ei ollut moksiskaan. Käytiin Nuuskuilta ostamassa sorkka mejätreeniä varten.

Tämä hiljensi Pikinkin.

Keskiviikkona hakumetsässä Viiru ennakoi ekalla ukolla sivulletuloa (jota ei edes ollut tarkoitus tehdä). Tältä ukolta ei saanut kuin sosiaalista palkkaa. Seuraavan löytäminen vaati vaivaa. Viiru löysi, haukkui jonkin aikaa, lopetti, tuli kutsusta keskilinjalle. Uusi lähetys, haukkui kunnolla. Huoh. Maalihenkilöillä meni suunnitelma sekaisin, eikä saatukaan tehtyä yhtään tyhjää. Hyvää: Nelosukolla Viiru haukkui hyvin ja pitkään.

Torstaina käveltiin tyttösten kanssa PoKS:n hallille tokoryhmän treeneihin. Muita ei saapunutkaan, ja hallin ovi oli kiinni. Hyvää: Kumpikin teki omat jäävät liikkeensä erinomaisesti. Viirun kanssa on viime ajat tehty vain istumista ja maahanmenoa. Ne ovat nyt riittävän hyvät. Piki pysähtyy stoppiin suorastaan hypähtäen.

On viikolla ollut kaikkea kivaakin, kuten kimppalenkit. Hakuradan tallauksessa oli mukana Pikille nuorta juoksenteluseuraa, Siri-belgi.

Mutta mitä tehdä Viirun maalimiehen jätöille? Palkkaa vai ei palkkaa, menenkö maalimiehen luokse vai en, palkattomat alussa vai lopussa vai... Ja jotainhan on vielä ihan käyttämättäkin: paheksunta tai kieltäminen. Pitäisikö kokeilla?

4 kommenttia:

  1. Rullailmaisu, oppis todennäköisesti muutamassa viikossa...

    VastaaPoista
  2. Tiia, onhan sekin pari kertaa käynyt mielessä. Muistan aikoinaan ajatelleeni, että pari vuotta takkuan tämän haukkumisen kanssa. Kolme vuotta on tainnut jo mennä. Nyt jos valitsisin, ottaisin ilman muuta rullan. Toisaalta Viirun haukussa ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa. Se vain toisaalta ennakoi ja toisaalta odottaa palkkaa. Jälkiviisaasti voi nyt sanoa, että palkattomuutta olisi pitänyt harjoitella aiemmin ja enemmän.

    VastaaPoista
  3. Omaani en uskaltaisi tuommosessa tilanteessa kieltää tahi paheksua, pelkona olis ettei se lähtisi enää etsimään ollenkaan. Ukon jättäminen on oire jostain, ei syy, joten ennen kuin syy on selvä, ei käytöstä saa korjattua, ainakaan kokonaan. Rullailmaisun kannalla minäkin olisin, Viiru oppis sen varmasti ihan tosi nopeeta. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista