Katso sitten ettet ihan keskilinjan suuntaisesti lähetä koiraa

Katso sitten sitä aluetta, niin ettet ihan keskilinjan suuntaisesti lähetä Viirua - siinäpä tulikin tiivistetysti hakuryhmäläistemme käsitys koiranohjaajan kyvyistäni. Viirun treeni meni taas minusta huolimatta pelottavan hyvin. Teemana oli haukun vahvistaminen: maalimies palkkaa, vaikka kävelen tai juoksen ukolle ja hengailenkin siellä. Varsinkin parilla ukoilla ajoitus meni nappiin: palkkaus alkoi juuri sellaisessa vaiheessa, kun Viirun olisi voinut kuvitella lähtevän minua vastaan. Olihan siellä radalla muutakin seitsemän piston verran: mökkiumppareita (myös lähellä keskilinjaa), ryteikköä, rinnettä, auto etukulman lähellä, tyhjiä.

Mahataudistani huolimatta nautin myös treenikaverin ykköstulospullat ja -mehut. Käytiin myös lenkillä. Ilma oli viileä ja raikas edellispäivän aamusta yöhön kestäneen sateen jäljiltä.

Sunnuntaina laiskoteltiin. Viiru kävi fyssarilla. Selän lihakset olivat kummaltakin puolelta kipeät. Kerran Viiru ihan nousi Helin käsittelystä pois, ja minun piti mennä istumaan viereen. Pk-este on perseestä. Ilmeisestikin Viirun hyppyhaluttomuus liittyy kipeisiin lihaksiin, vaikka itse ajattelin enemmänkin sitä, että este vain näyttää Viirusta niin ylittämättömän korkealta. Näkeehän noista tottiskuvistakin, miten pieni se on.

Viipohan ei kuitenkaan ole sillä tavalla pehmeä, että jos se vaikka kolauttaa varpaansa hyppyyn, se ei enää hyppää. Luulen, että lihasvaiva on tulosta mökkitreenistä pehmeällä ja epätasaisella nurmikolla. Nostin esteen pikkuhiljaa metriin ja siitä sitten taas vähensin "palikoita". Ainakaan en nyt puske Viirua hyppäämään, enkä ainakaan kapulan kanssa. Runsaan viikon päästä mennään uudestaan terapiaan.