Kaipuun päätös

Olin poissa kotoa maanantaista perjantaihin. Kaipuu kotimetsään karvakuonojen kanssa oli kova. Perjantaina päästiin syksyn tuoksuun samoilemaan. Ehkä koirillakin oli vähän ikävä minua...

Toinenkin kaihoisa kaipuu tuli päätökseensä, kun yli kolmen kuukauden agilitytauko päättyi. Tai ehkä pari kertaa on tässä välissä käyty esteillä. Saija Mustonen oli Joalla kouluttamassa. Tauon jäljiltä Viirun kontaktit ja vauhti olivat hyvässä terässä, minun ohjaukseni kesäterässä. Kivaa oli hallilla pitkästä aikaa, kyllä agilitykin on ihanaa! Kouluttaja oli kannustava ja rata juuri oikeanlainen: oli juoksupätkiä mutta myös kinkkisiä pyörityksiä. Kimppalenkeillä lady Domina pikkuapulaisineen laittoi sheltti- ja bc-pojat järjestykseen (huoh!).

Huomenna agility jatkuu, ja ensi viikolla ja ensi viikonloppuna. Lokakuun 10. päivänä kisataan piirinmestaruudesta - täytyyhän siihen osallistua. Ehkä tärkeintä ei ole voitto, eikä edes se ylivoimainen nollavoitto, vaan osallistuminen ;)

Muuten on nyt vähän vaikea päättää, hankkiutuako vielä hakukokeeseen tänä syksynä - sittenhän pitäisi treenatakin, henkilöetsintää ja varsinkin tottista. Vai keskitytäänkö jo nyt agilityyn ja tokoon? Vai ei mihinkään? Pikille tehdään jälkiä, kun sää vielä sallii. Seuraava metsäpaimennus on jo varattu. 

Siellä ne lampaat on! Kuva: Tuuli Oksalahti

Facebookissa kyseltiin jälleen, minkä kokoisia australianpaimenkoiria kenelläkin on. Yritin ottaa havainnollisen kuvan: Pikin nokka osoittaa rimankannattimeen, joka on 50 cm:n korkeudella. Kuvasta näkee siis selvästi, että tyttösten säkä on noin 50 senttiä ;)

Tämänpäiväinen kouluttaja sanoi Onpa kaunis aussie. Ja oli oikeassa.

Kuva: Tuuli Oksalahti