sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ripottajaiset


Tämä kirjoitus sisältää kuvia, jotka saattavat jonkun mielestä olla mauttomia. 

Topi kuoli vuosi sitten, 7.10.2013. Mörkön kuolemasta 28.12.2012 on kohta kaksi vuotta. Tuhkia ei ollut tarkoitus säilyttää kaapin hyllyllä, mutta sopivaa tilaisuutta tuhkan ripottamiseen eikä hautajaisväkeä ei tuntunut löytyvän.





Ripottelimme tuhkat mökille niemeen. Siinä lepäävät Topsukka ja Mörkö yhdessä.

Prinssi ja pikku keisari ovat kuolleet, eläköön prinsessat! Elämä jatkuu. Toivottavasti omien koirien ja kaikkien koirien elämä jatkuu terveenä. Ilman terveyttä ei kauniilla turkilla, sähäköillä käyttöominaisuuksilla tai edes tasapainoisella luonteella tee mitään.

Sunnuntaiaamupäivällä mökillä soudeltiin ja samoiltiin särkällä ja lähimetsissä.




Mitäs tuolla lukee?


Herajoella  

Viirun venekäyttäytyminen johti siihen, että Viipo molskahti veteen.




Veneen reunalla keikkuminen jatkui, joten pulahdus taisi olla vain hauskaa. Piki on paljon varovaisempi, ja usein se pitää houkutella veneeseen. Tai Piki on opettanut minut houkuttelemaan, samoin kuin autoonkin.

Tokoiltu on hurjan paljon. Torstaina voivoi-kurssi alkoi merkin opettelulla. Mikä on hyvä kriteeri? Harjoittelimme myös palkasta luopumista. Sekin auttaa siihen, ettei Viiru ohita merkkiä ja tule minua kohti. Luulisi tähän auttavan myös taakse palkkaamisen. Perjantaina Joan tokoryhmässä Viiru harjoitteli merkkiä ja Piki malttamistä sekä istumisen ja maassaolon kestoa. Tokohäiriköiden treenit sunnuntaina oli suunnitellut Katja, ja taas oli huikean kiinnostava treeni. Koiran piti tosiaan kunnella. Jäävissä koira yllätettiin jatkamalla eri tavoin kuin yleensä. Seuraavassa setissä koira lähetettiin kiertämään valotolppaa, mutta toisinaan pysäytettiin ennen kiertoa (maahan, istu, top). Lopuksi tehtiin luoksetuloja ryhmässä vuorotellen. Viirun oli vaikeaa jäädä paikoilleen istumaan, huoh. Pitäisikö olla ankarampi? Ja toinen vaikea juttu oli tietysti taas liikkeestä seisomaan jääminen. Kummasti Viiru kuitenkin osasi sen tolpan kierrosta pysähtyessään. Muuten Viiru oli hienosti kuulolla!

Jälki- ja hakumetsäänkin olisi vielä kiva päästä ennen lumien tuloa. Samoilu- ja patikointimetsä on vain toistaiseksi vienyt voiton :)

3 kommenttia:

  1. Ei ollut mauttomia kuvia. Tuli samalla surullinen ja tyytyväinen olo, että Topi ja Mörkö ovat nyt vierekkäin siellä, missä tässä meidänkin ulottuvuudessamme (?) tykkäsivät olla.

    VastaaPoista
  2. Onhan se niin haikeaa... Mökki oli kummallekin lempipaikka, vaikka Mörkön kunto ei aina mökkielämän rasituksia kovin hyvin kestänyt. Mörköllä oli oma "teltta", kevythäkki jonka verkko oli niin pienisilmäistä, etteivät hyttyset päässeet läpi. Siellä se lepäili.

    VastaaPoista