Piki is the new black

Torstaina Viirun voivottelussa oli kaksi aihetta: ohjattu nouto ja luoksetulon stoppi (vain seisomaan). Taisi olla toinen kerta, kun Viiru tosissaan kokeili ohjattua noutoa. Koira asetettiin merkille. Kun koira katsoi keskittyneesti ohjaajaa, se lähetettiin hakemaan merkin kanssa samassa linjassa houkuttelevaa lelua. Odottavan palkan pitää olla tarpeeksi hyvä - karvalelu eikä mikään tavallinen agilitypallo. Aluksi tehdään vain yhdelle puolelle per kerta. Kun Viipo on tullut iän myötä ahneemmaksi, namitkin olisivat kokeilemisen arvoiset.

Luoksetulon stoppi, pilaamani AVO-kokeen kutosen murheenkryyni. Kerroin Suskille, että Viiru pelkää minun viskaavan sitä pallolla päähän. Niinpä kokeiltiin ekaa kertaa takapalkalla (lihapulla). Vauhti oli Suskin mielestä riittävä ja stoppi hyvä. Kyllä Viiru osaa tämän tosi hyvin. Oivalsin selvemmin, että luoksetulo stoppeineen on samanlaista tasapainoilua kuin eteenmeno. Pihalla tehtiin vielä wuban kanssa läpijuoksu wuballe ja eteenistuminen. Ihan huippu vauhti ja fiilis!

Perjantaina autottomat eivät matkanneet tokoihin. Sen sijaan Pikin Pomppa saapui. Päätin jo viime talvena ostaa Pikselille vihreän toppa-Pompan, kun Piki on suunnilleen kasvanut mittoihinsa. Nyt ryhdyin tuumasta toimeen, kun Susun Hurtta-manttelia tarvittiin muualla. Se istuikin Pikille kuin räätälöitynä. Pompassa on ehkä hieman kasvunvaraa. Mutta pysyväthän kankutkin lämpiminä autossa. 

Pompan heleä vihreys ja Pikin musta kiilto eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa. Pikistä on tullut hienon näköinen nuori tyttönen.

Pikin on hassu: se tykkää, kun sille puetaan vaatteita, ja liikkuu vapaasti ja mielellään vermeet yllä.

Muutakin on shoppailtu. Menin ostamaan naksua Tintin lemmikistä, mutta mitä sitten kävikään. Nyt on kyllä myös naksu.