Elämää hullerin kanssa 2, Tolleri-lehti 4/2013
Vaikka eihän Topi ollutkaan hulleri vaan hieno tolleri. Tämän saimme tietää, kun me - aluksi koiran kanssa kädettömät - kasvatimme itsellemme kädet, joilla koiraa kohdellaan.
Välillä tulee ikävä Topin kanssa puuhailua, Topin herttaista sähellystä, päälaen kanelipullan tuoksua ja lämmintä punaista turkkia. Pikku ukko.
 |
| Onkohan kaarnan koloon piilotettu nami? |
Kiitos Tolleri-lehdelle, että jutut julkaistiin ja että sain pdf-tiedostot blogiin linkitettäväksi.
Hieno, koskettava kirjoitus. Topilla oli siinä hyvää tuuria, että pääsi teidän koiraksi.
VastaaPoistaEeva, kiitos kun ajattelet niin.
VastaaPoistaKiva kuulla sinusta, kun blogissa on ollut hiljaista.
Käsi on ollut paketissa 2 viikkoa (peukalo vääntyi) ja olen muuttanut. En ole tehnyt mitään koirajuttuja enkä ole ehtinyt päivittää (eikä ole huvittanutkaan). Kahden kodin siivoaminen vasemmalla kädellä vie aikaa yli tuplasti.
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus. Topi <3
VastaaPoistaRiitta, kiitos. Topsukka oli kaikkine puutteineen ja hönttiyksineen ihana.
VastaaPoista