sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kitee Story jatkuu: ASCAn paimennuskisat

Viiru Versatiili jatkoi aherrusta Kiteellä lauantaina ja sunnuntaina paimennuskisoissa. Nyt ei tullut hyväksyttyjä eli Q-tuloksia (qualifying score), mutta uusia kokemuksia senkin edestä. Lampaiden Started-radalla otetaan kolme lammasta häkistä, kuljetetaan ne kahden "portin" läpi sekä viedään ne toiseen häkkiin. Viiru ei kumpanakaan päivänä saanut suoritettua koko rataa, mutta ilmeisesti se on työskennellyt normaalin iloisesti, koska työskentelypisteitä on sentään tullut ja sunnuntain tuomari on kommentoinut lomakkeeseen "Nice dog". Lisäksi Andrea Hoffman antaa ohjeen: "Walk quickly". Vipstaaki on ilmeisesti taas rynninyt lampaat ohjaajan kintuille.

Minulle kisaaminen oli helppoa. Kasvattaja ohjasi Viirua kumpanakin päivänä. Tästä suuri ja lämmin kiitos Miimille! Ja jotta en olisi ollut kisapaikalla häiritsemässä Viirun keskittymistä, Jenna vei Viirun Kiteelle. Minulle jäi vain Kiteelle iltapäiväksi ajeleminen, auringossa istuskelu ja uusien kokemusten makustelu hyvässä seurassa (miten Patchcoat-porukka onkin niin mukavaa, ja tietysti muutkin aussieihmiset), palkintokahvien hörppiminen. 

Tulevaisuutta varten tuli ohjeita muiltakin kuin tuomarilta (enemmän itsenäisyyttä ja työskentelyvapautta koiralle, jotta se ei kyselisi ohjeita - ei Viiru niitä lampaita vahingoita).  Started-luokan läpimeno jäi sunnuntaina kiinni neljästä pisteestä; pisteitä pitäisi ilmeisesti olla vähintään 69/100. Nyt täytyy miettiä, pyörränkö päätökseni. Päätin jo aiemmin, että meneepä koe läpi tai ei, meidän paimennuksemme ovat tässä. Oma suhtautumiseni paimentamiseen minun harrastuksenani on niin kovin ristiriitaista. Kyse ei siis ole siitä, että nyt pukeuduttaisiin säkkin ja tuhkaan, kun ollaan niin surkeita, vaan ihan strategisesta valinnasta. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa ;)

Näiden kolmen ASCA-kisapäivän jälkeen olen kovin onnellinen Viirusta koirana. Agilityssa se oli huippu kisakaveri, joka ei ottanut paineita mistään. Esimerkiksi mittaaminen kesti pitkään ja Viiru vain seisoi rauhallisesti paikallaan. Lähdössä se pysyi (paitsi vikalla kerralla...) - ja vaikka mitä muuta pikku asiaa, joista tulee suuria ja ahdistavia, jos ne eivät luonnistu (vrt. Topi). Paimennuspäivinä Viiru meni reippaasti Jennan ja Toman autoon ja vietti päivän Miimin ja Viian kanssa. Miimin kanssa se työskenteli ilmeisen reippaasti. Lauantaina, kun hain Viipon Miimin autosta, se katsoi: "Ai, sinä tulit. Ihan kiva. Mutta miksi?"

2 kommenttia: