Kuvia kisoista, puolukoita, tottista

Jari Lukkarinen otti kuvia sunnuntain agilitykisoissa. Kuviin on linkki täällä. Kiitos kuvista!

Viiru odottelee radalle pääsyä.

Voi kun emäntä nyt muistaisi radan...

Hei, nyt mä tiedän, minne pitää mennä!

Korvat hulmuamaan!

Kuka eka? Huomaa ohjaajan uusi tarpeeksi iso pipo!

Tässä tapahtuu kohta hyvin harvinainen juttu: Viirulta putoaa rima... Miksi?

Siihen meni sekin nolla...

Maanantaina palauduttiin Jaamankankaalla. Tuolla päin Jamiskaa en ollutkaan käynyt aikoihin.

Herkullisia ylivuotisia puolukoita

Tällä paikalla oltiin syyskuussa 2013: viimeistä kertaa Topia viihdyttämässä Heidin, Nuuskun ja Rapsun sekä Riitan, Zorron ja Elenan kanssa. Se on jäänyt mieleen.

Tiistaina oli taas Josepan ohjatut tottikset. Oltiin taas puoliksi aloittelijoita ja puoliksi kisaavia; toivottavasti kouluttajat eivät tykkää kyttyrää. Meille puoli tuntia per kirsu sopii hyvin. Piki teki seuraamista, tervehtimistä (ihmiset tervehtivät), jääviä. Viiru teki jääviä ja (vinon) luoksetulon. Kimppatreenin jälkeen tehtiin lelun kanssa luoksetuloja, jotka päättyivät suoraan eteen. Kentällä myös ammuttiin Viirun ollessa hommissa. Siitä ei seurannut ainakaan heti havaittavia ongelmia. Kyllä tottis on kivaa, kun seura on hyvää, aurinko paistaa ja koirat ovat tosissaan muttei vakavissaan :) Viirun treenissä oli henkilö+koiraryhmä - kivaa vaihtelua, joskin Viirulle pala kakkua.

Kaksissa skaboissa

Aamupäivällä juhlittiin Hipan ja Toman 5-vuotissynttäreitä mm. makkaransyöntikisoissa. Hannan kertomus kuvineen on täällä. Kiitos Hannalle synttäreiden järkkäämisestä ja aina herkullisista leipomuksista!

Vähän meni minulla sisu kaulaan, kun mietin, veikö ohjausvirhe Viirulta makkaransyöntiskaban voiton. Yritin kuitenkin koota itseni iltapäivän agilitykisoihin.

Tarjolla oli neljä Salme Mujusen rataa, joista jaksoimme kaikki! Tämä ei olisi minulta onnistunut vuosi sitten. Radoista oltiin montaa mieltä, mutta minä tykkäsin. Tänään opin radat ja ohjaukset. Yhdeltä radalta saimme rimavitosen (joskus Viirukin siis tiputtaa riman), yhdeltä kympin keppien aloituksesta. Kaksi muuta rataa oli hylkyjä - mutta vain yksi virhe per rata.  Treenilistalle muistutus suoralle irtoamisen opettamisesta. Yritin vakuutella Viirulle, että takki jää tänne radan loppuun ja nakit sinne taskuun, mutta ei vielä oikein toiminut ;)

Olinpa tyytyväinen eiliseen verrattuna! Vauhti ei päätä huimannut, ja keppikympin olisi voinut välttää niistämällä ykkösväliin ja auttamamalla kakkosväliin, kuten Ojansivun Katjan äskeisessä treenissä tehtiin. Jospa ensi kerralla hoksaisi.

Viimeisellä radalla olivat jalat sen verran raskaat, että vaihdoin valssit ja persjätöt varmuuden vuoksi takaaleikkauksiin. Ei olisi ollut kiva, että Viiru olisi lopuksi loukkaantunut eteenpärähtäviin betonipölkkyihin.

Mukava oli kisata lähellä kotia ilman järjestämisvastuuta ja talkoovelvoitetta. Kiva päivä!

Vappua!

Etsi kuvasta kaksi koiraa.

Vappuviikon alku toivuttiin edellisestä Super Bowl -viikonlopusta. Ihan tosissaan väsyttää niin, että tänäänkin päätin pitää ihan lorvailupäivän. Kun herää kymmeneltä ja loivin liikkein suorittaa aamu- ja päivätoimet, voi käydä niin, että lähes myöhästyy rataantutustumisesta 14.45.

Miks mun kaulaan on kiedottu tämmöisiä ihme naruja?

Nykyään tuntuu kaikissa kisoissa olevan kisat säkäluokittain ja/tai maksit ensin. Tänään oli mukavat vanhanaikaiset kisat kisa-, ei säkäluokkajärjestyksessä. Mukavasti aikaa kävelyttää koiria, hengailla Pikin kanssa radan vierellä, jutustella, juoda pullakahvit, katsella muiden suorituksia. Mutta maksit olivat taas ensin. Vaikka miten yritän kytätä radanrakennusta ja opetella esteiden järjestyksen etukäteen, viiden minuutin rataantutustuminen on minulle kolmosissa vielä liian vähän, varsinkin jos startataan alkupäässä. En ehdi oppia rataa, päättää ohjauksia enkä ainakaan oppia niitä. Voisinkohan saada pitemmän rataantutustumisen? Mitäs vielä syyttäisin? Koiraa ei ainakaan voi syyttää.

Salme Mujusen radat olivat erilaisia. Mutta ei voi ratojakaan syyttää. Huomenna on onneksi aamusta makkaransyöntikilpailu ennen agilitykisoja. Siellä voimme onnistua ja sijoittua neljän parhaan joukkoon :)

Vappuaaton aurinkoiset

Vappuaatto alkoi ja jatkui rankalla räntä- ja vesisateella. Iltapäiväksi selkeni. Illan agilitytreeneihin ei tullut muita, joten mekin Viirun kanssa tyydyimme keppien ja kontaktien muistutteluun. Ennen aksatreeniä tokoilimme kevyesti hallilla Jatsin ja Hipan sekä Toman kanssa. Suski Korrin ohjeet tuntuivat toimivan. Sitten mökille!

Vappupäivänä ajelimme Kiteelle tapaamaan Pikin kasvattajaa ja sukulaisia: Seenaa, Noolaa ja  Lakua. Ihanat ojat! Voi sitä riemun ja pusuttelun määrää, minkä kasvattaja tyttärineen sai aikaa Pikissä.

Kauan on aikaa siis

Suski Korrin tottiskoulutuksessa Pikillä oli perusasentoa, seuraamista ja jääviä. Jääviä peruuttaen käsiavulla (maahanmeno ei tarvitse apuja). Perusasennossa korjattiin käteni paikkaa ja palkkauksen ajoitusta, samoin seuraamisessa. Imutusta jatketaan, kunnes käännökset, rytminvaihdokset ja eri alustat sujuvat. Sitten aletaan nostaa kättä välillä. Tätä ennen käden korkeutta säädellään sen mukaan, miten luonnollisesti askellus sujuu. Piki oli tosi reipas ja keskittynyt, ja teki Suskinkin kanssa iloisesti. Pari luoksetuloa tehtiin myös - voi sitä vauhtia. Suskin mielestä vauhtiluoksetuloja ei pidä tehdä lainkaan. Ohjaaja kyykistyy lelu kädessä keskellä, kun koira on juossut jonkin matkaa ja koira luoksee lelulle (jos osaa jarruttaa).

Viirulle otin aiheeksi noudon. Ei päästy telineisiin asti, mikä olikin hyvä, koska varsinaisia telineitä ei Pärnällä ollut. Jälkikäteen ajatellen treenattiin juuri sitä, mitä pitikin: luovutusta ja paluuvauhtia. Koira istuu, ottaa kapulan (ei saa työntää kapulaa koiran suuhun), heilutellaan hennosti, kehutaan, pyydetään irrottamaan, kapula sivulle, ohjaaja peruuttaa ja koira saa hypätä ottamaan lelun, joka roikkuu treeniliivin puoliavoimen vetskarin varassa. Vauhtia tehtiin niin, että pakenin, kun koira kääntyi kapulaa tuomaan. Heitin lelun eteenpäin. Viiru ei tietenkään voinut hellittää kapulasta ilman lupaa. Irrotti vasta, kun leikitin lelulla maassa.

Toiseen settiin Viirun kanssa otin luoksetulon, koska osittain noudon "ongelma" johtuu siitä, että ei osata eteentuloa kunnolla. Kun piti aluksi näyttää, miten pk-luoksetulo meillä menee, Viiru teki 10 pisteen tokon ALO-luoksarin. Vahvistettiin sitten pentutyyliin eteentulemista samoin kuin Pikille. Viiru tosin osaa jarruttaa. Siinäpä juoksin hikipäässä koiran luota monen  monta kertaa, kutsun, kyykistyin, leikitin. Edetään niin, että kyykistytään mutta koiran tullessa vedetään koira eteen istumaan, kehutaan, peruutetaan, koira saa hypätä leluun. Eli samoin kuin noudon palautuksessa. Myöhemmin laitetaan lelu jo valmiiksi vetskariin roikkumaan.

Kuinkahan mones tapa noutoon ja eteentulemiseen tämä on? Tästä ei vain tule samanlaista oivallusta kuin esim. ruudusta - kosketusalusta on se meidän tapa. Suurimpana kysymyksenä viikonlopun Nooran, Suskin ja Katjan koulutuksista jää kuitenkin itselle, miksi ihmeessä en ole noudattanut niitä neuvoja, jotka olen saanut kauan sitten ja/tai useasti ja jo kuullessani ymmärtänyt hyviksi?

Superviikonloppu päättyi amerikkalaiseen visiittiin. Kylään saapuivat vieraat, jotka olin viimeksi tavannut vuonna 95 (kauan on aikaa siis) Minnesotassa. Pikku prinsessat ihmettelevät, onko ruusunen syötävää.

Täällä!

Harvoinpa tulee näin pitkä päivitysväli. Oli pääsiäinen, oli Madeiran-matka.

Kaikenlaista on puuhattu, kimppalenkkien lisäksi vähän treenattu.

Agility

• etäohjausta, leijeröintiä, irtoamista, poispäinkääntöä kepeille ja kepeiltä
• tekniikkakurssilla poispäinkääntöä, viskileikkausta (jossa ei tarvitse huitoa käsillä kuin helikopteri) ja saksalaista (joka ei ainakaan ole takaakierto ja sokkari)
• rytmitystä
• koiran kääntymistä - nyt on ihan pakko opetella (samoin kuin keppien ja keinun itsenäistä loppuunsuorittamista ja...)

Mökkeilyä: ulkoilua, saunomista, grillausta ja vesilintujen katselua.

Toko ja tottis

• tuomari Anne Nokelainen kertoi uusista tokosäännöistä. Ovat ne uudet säännöt monin tavoin kivemmat ja fiksummat - johdonmukaisempi jatkumo alosta evl:ään. Videoilta alkoi ymmärtää, miten uudet liikkeet suoritetaan. 
• tunnaria vähän kummallekin, seuraamista ja perusasentoa Pikille
• Josepa on aloittanut ohjatut ryhmätottikset joka toinen viikko: enimmäkseen teki Piki, mutta Viirukin ehti vielä kisaavien ryhmään: Pikille kontaktia ja seuraamista, Viirulle kokeenomaista mutta käskytettyä. Kumpikin pikkuemäntä oli eri kätevä.

Ampuminen
On päästy niin pitkälle, että Viirulle on ammuttu tottiskentällä paikkamakuussa täydellä matkalla niin, että pari on tehnyt liikkeitä samaan aikaan.

Nyt ei lunta enää ole.

Tälle viikonlopulle on sattunut seitsemät treenit. Perjantaina Viirulle ampuminen+tottis ja agilityn tekniikkakurssi (molemmille kimppalenkki),  lauantaina kummallekin toko, Viirulle Katja Ojansivun agilitykoulutus, Pikille vähän rally-tokoa sukulaisten kanssa, kummallekin pieni kimppalenkki. Huomenna osallistutaan Suski Korrin tottiskoulutukseen.

Pääsiäiskisoissa: tästä on hyvä jatkaa

Kaksi päivää pääsiäiskisoissa: Viiru radalla, minä radalla ja talkoissa ja Piki seuraneitinä. Esa Muotka tuomaroi perjantaina yhden radan ja Marja Lahikainen kolme, lauantaina kaikilla maksikolmosten radoilla oli Marja Lahikainen. Olin ilmoittanut meidät seitsemään starttiin - halusin nähdä, miten jaksetaan.

Hyvin jaksettiin, varsinkin Viiru. Perjantaina olin kaikkiin kolmeen yhdessä menemäämme rataan oikein tyytyväinen. Yhdeltä saatiin tuloskin - yliaikanolla. Muutkin radat muistuttivat agilitya eikä hylkyjä tullut kuin yksi tai kaksi per rata, kun niitä aiemin on tullut useita. Viimeisellä radalla, hypärillä, kokeiltiin ihan kylmiltään lainaohjaajaa. Puolen välin tienoilla Viiru päätti keskeyttää radan ja vaihtaa lajin hakuun. Löytyihän se emäntä toimistosta tietokoneen takaa.

Perjantai-iltana havahduin alkavaan vatsatautiin. Lauantaiaamuna kampeuduin kuitenkin kisapaikalle pirteää esittäen. Yhdeltä radalta saimme tuloksenkin (kaksi kieltoa kepeiltä ja hirveesti yliaikaa). Vasta viimeinen rata oli kauheaa sähellystä. Mutta varsinkin kahdella viimeisellä radalla oli kivoja juoksupätkiä, joissa Viiru sai kiihdyttää.

Parasta kisakaveria väsyttää.

Treenaamisesta ja kisaamisesta on ollut hyötyä. Radat eivät enää olleet jatkuvaa paniikkisäätämistä vieraassa maastossa ilman minkäänlaista karttaa tai kompassia. (Tai ehkä radat vain olivat helpompia?) Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa, mutta tästä on hyvä jatkaa :)

Lauantai-iltapäivänä toimistossa töissä ollessa sain vielä ihailla minien ja medien hienoja suorituksia - ja pitihän ykköset sitten vielä katsoa. Koirille tuli aika paljon autossa päivystämistä kahdelle päivälle, varsinkin Pikille. En edes jaksanut lähteä treffeille Liperiin enkä kunnon loppulenkille. Onneksi pääsiäinen on vasta alussa, toivottavasti tauti lopussa.

Erään aikakauden päätös

Nyt alkaa pääsiäinen, jolloin en ole PoKSin enkä JoAn pääsiäiskisojen vastaava koetoimitsija. En muistakaan pääsiäistä ilman koetoimitsijuutta.  Paljon on mukavia muistoja, varsinkin koetoimitsijakavereista, muista talkoolaisista, kisaajista ja tuomareista. Nykyään ei enää tarvitse roudata esteitä kisapaikalle, lähettää perinteisessä postissa paperisia kisakirjeitä eikä jännittää, toimivatko pöytäkirja-excelin kaavat. Ennenvanhaan ilmoittautumisetkin tulivat paperilla, ja ne piti kaikki käsin tallentaa.

Olin sentään hallitalkoissa treenien päätteeksi. Ja seitsemän starttia on tarkoitus kisata. Tänään, kiirastorstain iltana löysin itseni hallilta. Miksi ihmeessä? Kesäkauden treeniryhmät käynnistyivät, mutta olisiko kuitenkin ollut fiksumpaa tehdä jotain muuta? Viirun kanssa kerrattiin kepit ja kontaktit, rataa ei tehty lainkaan. Mielenkiintoinen ryhmä ja kouluttajat, odotan treenejä kovasti!

Kisakaveri rentona

Tokoiltu on olemattomasti. Keskiviikkona fyssarilla Viirulla oli jonkin verran kireyttä lihaksissa, Pikillä ei (sen mitä sai rennosti tunnusteltua). Susu saapui susirajalle kiirastorstain vastaisena yönä. Sieltä Putte jatkoi mökille.

Susu ja tykötarpeet

Hyvää pääsiäistä!