Sisukas teki meille kotikäynnin ja kokeiltiin doboa omalla nurtsilla. Sehän oli huisin hauskaa, ja kotona ylellistä! Oma jumppatauko tuntui selvästi, mutta tämmöinen voisi tulla ihan tavaksi. Sääli ettei ollut kuvaajaa paikalla: kauniin väriset pallot, vihreä ruoho, koirat jotka ihmeekseni pysyivät pallojen päällä... Susu ja Sirkku olivat aika pro: me kun yritimme pyörittää palloa etutassuilla, Susu siirtyi jo kokeilemaan takatassuilla.
Yllytyshulluina mentiin nose work -hajutestiin huonolla viimeaikaisella treenaamisella - keskityin vain tokokokeeseen, johon ei sitten päästykään. Meillä oli takki auki ja nenä kiinni. Minulle tuli vaikeiden olosuhteiden hylkäyksistä vain lisää treenimotivaatiota, mutta harmittaa niiden puolesta, jotka harvoin käyvät kokeissa missään lajissa ja nyt ajattelevat löytäneensä "hankalammekin" koiralle matalan kynnyksen lajin. Kovassa laatikkorivin suuntaisessa tuulessa 2/10 ekakertalaisista hyväksyttiin.
Itse saan vasta kokeessa käsityksen siitä, mitä lajissa vaaditaan. Aiemmin oli vaikea motivoitua nose workin treenaamiseen - ei ole enää. Paljon on opeteltavaa ja vahvistettavaa: hajun merkitystä ja motivaatiota, mielentilaa, rauhallista nenänkäyttöä ja tarkentamista, ohjaajan käyttäytymistä, erilaisia ympäristöjä, varsinkin ilmaisua... näitä ainakin.
Viikkoagilityssä oli ihana putkiin irtoilurata eli tukevasti oltiin mukavuusalueen ytimessä. Pikiä totuteltiin erikoisesteisiin radalla ja hypyillä takaaleikkaukseen.
 |
| No mitä? |
Lieksan (ei kun Nurmeksen) kunnanjohtaja sanoi Karjalaisen kiertohaastattelussa muistaakseni, että parasta kesässä ovat ensimmäiset lokakuun pakkasaamut. Toiseksi parasta on tänä kesänä ollut koiraihmisen näkövinkkelistä uiminen ja yhdessä uiminen. Tässä kuvassa on minun kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti