Viiru olisi tehnyt hienoja juoksu-A-esteitä, mutta nyt sitten pitikin pysähtyä. Pikille Katri laski keinun kerralla alas hieman tömäyttäen. Siitä jatkan. Nyt onkin tiedossa Agiråkissa starttaajille ekaluokkalaisten ratatreeniä! Ja kyllä meillä on hyvä treeniryhmä ja erinomainen kouluttaja :)
Ensi viikolla on tokossa tiedossa useamman kentän häiriötreeniä. Kivaa, sellaista ei ole ollutkaan. PK-tottiksessahan häiriötä on, mutta paikkamakaava koira käydään hakemassa pois ennen liikkeitä suorittavan koiran eteenmenoa. Tällä viikolla omassa tokoryhmässä apinoitiin taas Riikkaa, joka aina keksii hyödyllisiä treenejä. Tästä eteenpäin kyllä jaoimme vetovuorot.
Viiru aloitti jo ennen muiden tuloa: A:ta, kehyksetöntä rengasta (ei mitään outoa) ja luoksetulon stoppeja putkesta. Varsinaisessa treenissä tehtiin seuraamista ja sensellaista etäpalkalla ja muiden naksautuksella. Vanhemmalle eukkoselle luopuminen oli yllättävänkin helppoa, ja keskityin oman kääntymisen opetteluun. Pikille luopuminen oli tavattoman vaikeaa, ja tyhmänä vielä vaikeutin Pikin elämää ekassa setissä olemalla liian lähellä palkkaa ja liikkumalla palkan suuntaan. Toisella kerralla yritin olla viisaampi, ja Piki pääsikin nopeammin namikipolle. Viirulle vielä lopuksi lyhyt ruutusetti: palkkaaja oli ruudun eri sivuilla, kosketusalusta oli koko ajan. Tuli kuulemma taas muutama säälipalkka. Taidan olla varsinainen säälipalkkaaja.
Kivituhkan ja namipalkkojen hajun kyllästämä koiratraktori vaihdettiin hetkeksi urheilullisempaan menopeliin, pikku-Golf-viistoperään. Hyvin mahtuu sinnekin. Olen saanut viikon verran seurailla kunnaneläinlääkärin työtä päivystyksineen. Ikinä en ehkä enää valita, että oma työ olisi raskasta tai hankalaa.
Botanian lähellä oleva alppiruusumetsä puhkeaa kukkaan. Vaikka viime päivinä on ollut viileää, rhododendronit ovat etuajassa. Viime vuonna heinäkuun alussa puisto alkoi olla kukkeimmillaan, ja voimme viettää hanamia joensuulaiseen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti