Keskikesän juhlaa

Vaikka eihän nyt vielä ole keskikesä, vastahan kesä alkoi. Joka tapauksessa juhannusta vietän flunssassa - jatkoa vuoden alusta jatkuneelle pikkukremppasarjalle. Ja kotona. Sää on tuulinen, mikä karkottaa hyttyset, joita on tänä vuonna ahdistavan paljon jopa omalla pihalla, saati lähimetsässä.

Agilityn viikkotreeni jäi flunssan takia väliin, mutta eilen Nenäpaja kokoontui Marjalan ABC:n parkkipaikalla. Sinne! Laatikkoerottelu on edelleen vaikeaa, vaikka nyt laatikot olivat niin isoja, että niitä ei saanut tassulla huiskittua ympäriinsä. Viirun ilmaisuksi näyttää vakiintuneen tassun kuopaisu, kun tarkoitus olisi istuutua. Pikin oli vaikea irrottautua nurmikon kiehtovasta hajusikermästä.

Toisen tehtävän kanssa Viiru turasi pitkään. Vähän kuin huvikseen nuuskutteli sieltä täältä, ylhäältä ja alhaalta.

Kuva: Susanna Lappalainen

Alhaallahan se haju oli. Tässä opetellaan rauhallista ilmaisua.

Kuva: Susanna Lappalainen

Muut koirat löysivät hajun hetkessä, niin Pikikin.

Kuva: Susanna Lappalainen

Agiråkissa kisauran aloitukseen tähtäävät kokoontuivat juhannusaattoaamuna hallille koko kentän treeniin. Rakensimme ensin Anne Huittisen hypärin, sitten agilityradan. Ovatko ykkösluokan radat noin vaikeita? Katsokaa keppikulmaa.

Pikin kanssa mentiin hyppyrata pariin kertaan. Ei päästy kovin montaa estettä peräkkäin. Putken jälkeiset 6-7-8 olivat hankalat, ja jumituimme kepeille ikuisuudeksi. Jälkiviisaasti ajatellen, miksi ihmeessä rynnin kuutoshypylle enkä sitten ehtinyt auttamaan kepeille? Miksi ihmeessä jännäsin putkea 13, kun olisi pitänyt ohjata hyppy 12? Ja miksimiksi takaaleikkasin renkaalle, kun Piki ei sitä ihan varmasti osaa, eikä ollut uutta kehyksetöntä rengasta ennen nähnytkään. Hyviä pätkiä oli, mutta isoja puutteita mielentilassa, esteosaamisessa ja yhteistyössä. Niin vähän on tehty kisanomaista suoraa rataa, että vauhdin hurmasta Pikselillä meni kuppi nurin. Mitenhän hermot kestäisivät Joensuun keskuskentän nurmella tuhansien katsojien edessä?

Kun kepit ja rengaskin olivat Pikille vaikeat radalla, kaivoin agilityradalle pikku-Mustin takakontin pinkistä häkistä luottopakin kontakteja treenaamaan. Nyt Viiru oli luottamuksen arvoinen, ehkä omalla liikkumisellani ja juhannusmakkaralla oli osuutta asiaan.

Pikin video kestää yli kolme minuuttia, eivätkä editointitaitoni riitä sujuvaan suoritukseen (enkä myöskään halua aiheuttaa kenessäkään myötähäpeää postaamalla Making of -videon). Tässä Viiru humputtelee. Kiitos videoista, Arja!

Olipa kiva juhannuksenaloittajaisyhteistreeni. Tiinalta hyvä idea järkätä, kiitos! Toinen treeni vielä on vielä tiedossa. Mutta jotain pitää issekseenkin tehdä, jos meinaa heinäkuussa Pikin kanssa startata.

Juhannusuinti ja -juoma Leinosenlammessa

Jäätiinkin vielä  hetkeksi hallille Pikin kanssa keinun, keppien ja renkaan pariin ja Viirun kanssa tokojuttujen. Uimisen je lenkkeilyn jälkeen relataan ja sairastellaan loppujuhannus. Ilman hyttysiä!