Varsinaisena aiheena oli hyppääminen esteen yli ja ilmankin estettä. Meillä iso osa treenistä meni kuitenkin luopumisen haasteisiin ja asennon rikkoontumiseen muista syistä (tai liittyyhän muukin luopumiseen). Ei päästy heti hyppäämään, kun eukkoset liikuttelivat jalkojaan tai koko kehoaan, kun kävelin poispäin. Kun ehdittiin hyppyyn saakka, myös vinohypyt onnistuivat, jopa sellaiset, joissa koiran ja minun välillä oli suora linja ja hyppy sivussa.
Toisena aiheena oli hypähtäminen asennon vaihdoissa: istu-maahan-istu ja kurresta seisomaan. Paras tähän olisi käsikosketus, mutta aluksi tehtiin namilla. Lopuksi vielä asennon säilyttämistä, vaikka koiraa tönitään.
Pikin kanssa vielä muutamat keppien avokulmat, ensin ohjurilla. Niissä oli keskiviikon viikkotreeneissäkin hankaluutta, mutta onneksi ei nyt. Keskiviikkona pidettiin kontakti- ja keppitreeniä kummallekin. Viriteltiin keinu matalalle, ja Piki jatkoi tutustumista huippupalkoilla huippuinnostuneena. Luulenpa, että kohta Piki voisi tehdä kokonaisen keinun ihan itsekseen. Kunhan erottaa kiikun puomista.
Eukalyptuksen nuuskuttelussa kotona ja kotipihalla ei ollut minkäänlaista epäröintiä tai motivaation puutetta, joten en vaivu epätoivoon.
Lenkille ei tiedä, pukisiko lenkkarit, sandaalit, nastakengät vai kumpparit. Keskellä lumista metsäpolkua hanki kantaa, muttta sivussa humpsahtaa syvälle lumeen. Kuivilta kaduilta harjataan hiekkaa pois. Kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti