Radan alku suunniteltiin itse, viimeiset viisi estettä mentiin tuomarin määräämässä järjestyksessä. Sporttrakki-sivustolla on esittely. Tällä radalla eniten pisteitä sai alussa kerättyä juoksemalla puomin, A:n ja kepit kaikki kahteen kertaan. Loppuradan haaste oli ohjaaminen hyvinkin etää.
Viiru pääsi sen verran kisamoodiin, että A:n loikkaaminen oli houkutteleva vaihtoehto. Puomi ja kepit olivat hienoja. Pikin kanssa ekassa setissä tehtiin noita erikoisesteitä radalla ekaa kertaa, ja tokalla kierroksella minimoitiin mahdollisia vaurioita. Loppuradan irtoamisosuudessa Piki oli hypyillä ällistyttävän ilmiömäinen irtoaja. Viiru vaati enemmän apupalkkausta, mutta vanhemman eukkosen vahvuus oli keinun itsenäinen (joskin hitaahko) suorittaminen.
Oli taas huisin hauskaa, vaikkei omatoiminen ratasuunnittelu olekaan vahvuuksiani. Pitäisiköhön kokeilla pelaamista Agiråkissa?
Talven pimeys on synkkä muisto vain, kun iltalenkkeilemme auringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti