Miss Universumille luovutettiin Nobel-palkinto Oscar-gaalassa jouluaattona viiden tähden ravintolassa

Kylmyys ja pimeys saa vallan (mutta treeneissä on biletetty). Varsinkin torstaina tuuli niin hyytävästi, että oli pipo lentää päästä, ja lämpötila oli muutenkin alle nollan. Piti tsempata itseään, että pystyi lähtemään agilityharkkoihin. Onneksi ehdittiin kiertää lämppälenkki lähes valoisassa ja hämärässä. Ja nyt kun hallin kattokin on eristetty, hallin sisällä on aika lämmin. Ja kohta vielä asennetaan ilmalämöpumput. Tulee vissiin ihan hiki.

Agilityn omatoimitreenissä oli hallinpuoliskollamme valmiina putki-hyppy-vauhtiympyrä. Viitseliäs ohjaaja olisi siinä treenannut etäohjausta, esim. oikea-aikaista putkiin tyrkkäystä ja irtoamista loppupalkalle. Me vain posotimme yhdessä. Piki teki keppejä - hienosti, kun oli palkka-avustaja.

Sydämelliset nimipäiväonnittelijat

Perjantaina oli Naksuttajien tokotreenit. Osasin pukeutua edellisiltaa paremmin sään mukaan, joten ulkoilu ja treenaaminen oli siedettävämpää. Piki Palleroiselle nämä treenit sopivat kuin kirsu kuonoon, opettelemme perusasioita, mielentilaa, kontaktia ja palkkaamista. Kuinkas sattuikaan, juuri on hyvä kirjoitus tästä Sporttirakissa.

En kyllä ihan tarkkaan aina muista, mitä teemme... Suski ja varsinkin suosikki-Heidi häiriköivät, ja Pikiä palkattiin perusasennosta ja kontaktista minuun; välillä palkkasin minä, välillä Suski. Minulle naksutuksen ja palkkaamisen ajoitus on edelleen vaikeaa. Vaikeaa on myös namien kaivaminen taskusta, saati oikeanlaisten namien varaaminen. Kolmella kerralla onkin syöty Heidien koirien herkkuja. Pikiä pidettiin hihnassa niin, ettei se päässyt palkkaamaan itseään ihanien ihmisten luona - Pikille suurin häiriö ovat ihanat, tutut ihmiset. Istu-maahan-vaihdoissa Piki osasi luopua palkasta.

Viirun kanssa tehtiin sama kuin muidenkin koirien kanssa eli käveltiin autolta rauhassa yhdessä halliin - Viirulle se oli ihan normimeininkiä. Kontakti ja yhdessä tekemisen palo on näillä koirilla jo tehdasennuksena. Treeniajan käytimme pk-tottikseen: seuraamiseen, jääviin ja jättikapulaan. Jäävissä istuutuminen oli taas vaikeaa, mutta se onnistui aina, kun kävelin hitaammin. Tämän huomasi kouluttaja: Tee liike kokeessa hitaamalla vauhdilla. Muita huomioita olivat: vartaloavut pois, henkilöryhmässä Viiru otti häiriötä, seuraamisessa kontakti putoili. Viiru ottaa häiriötä äänistä, ei niinkään liikkeestä tai ihmisistä. Kouluttajamme oli ihailtavan viisas ja antoi vain myönteistä palautetta tai lievästi korjaavaa, josta oli tilanteessamme hyötyä.

Viikon projekti on ollut kahden kilon kapulan noutaminen. Ja kumma kyllä, Viiru hakee sitä läheltä hitaasti mutta mielellään. Kovemmassa vauhdissa painava kapula vie koiraa, joten vauhtinoutoja ei ole alun kokeilujen jälkeen tehty. Jättikalikkaa on ihasteltu ja halailtu viikon varrella useammankin treenikaverin voimin, ja kapulan pitämisestä ja hakemisesta on Viirulle seurannut niin riehakkaat bileet kuin osaan vain ilakoida (mikä ei ehkä ole paljon) ja herkkuja yllinkyllin. Projektin mielekkyyttä ja mittavuutta kuvaa hyvin tokotreenikaverin ihmettely kapulan nähdessään: Mikä toi on?

Maanantaina Miimi ampui Viirulle ja käytin lenkillä Pamin ja Petjan kanssa. Kotioloissa Piki on harjoitellut seuraamista ja laatikkoon peruuttamista, missä se onkin jo aika mestari. Viiru kävi tiistaina fysioterapeutilla. Jumeja oli useita, ja varasimme vielä toisen ajan, myös Pikille.

Tosissaan ja vakavissaan

Tänään käytiin Kittteellä kompastelemassa hienoisessa lumisateessa. Viirulla oli haastetta seuraamisen kestossa, perusasentoon tulossa esteillä, juoksusta maahanmenossa ja A-esteellä kumpaankin suuntaan. Eli ei mitään isompaa ;) Ja herkkuja ja leikkiä riitti. Palkattomuutta ei siis ole harjoiteltu.

Nyt on oikea marraskuun mielikuvasää. Ei lunta, pientä pakkasta, kuivaa, ei tuule - rauha.