Ruissalo, Kylmäpihlaja, Kurjenrahka

Hetken hengähdettyämme rokkihotellin pidosta lähdimme reissuun. Koirille oli passitkin hommattuna, mutta aikapulassa ja itikoiden ym. pelossa emme suunnanneetkaan pohjoiseen.

Jatkoimme viime kesän länsirannikkoreissua suunnilleen siitä, mihin jäimme viikkoa vajaa vuosi sitten. Ajoimme Pandan tehtaanmyymälän ja Tampereen kautta Turkuun. Saattueessamme oli hulppeasti kaksi autoa, joista toisesta irtosi matkalla pohjan suojus, toisesta vain kytkinpolkimen suojus. Suht ehjinä saavuimme kuitenkin Ylioppilaskylään. Lapsuuden "rikkaruohot" tuoksuivat ja rehottivat: pihasauniot, timoteit ja takiaiset. Niitä ei ole Pohjois-Karjalassa. Matkalla saimme ihailla piennarten niittykukkia; lupiini ei ole vielä voittanut kaikkia.

Turussa keskiviikkona kuljimme Ruissalossa kasvitieteellisen puutarhan ympäri kiertävän luontopolun ja kävimme kansanpuiston kahvilan terassilla sämpylällä. Isoja tammia, kurjenkelloja, lehtomaitikoita.

Huomaa, miten merituuli föönaa rintakarvat jakaukselle.

Torstaina porhalsimme Raumalle, josta hyppäsimme vesibussiin Poroholman leirintäalueella. Minäkin hyppäsin Piki sylissä, ja onneksi osuimme laivaan emmekä humpsahtaneet veteen. Sää oli kaunis, ja alus oli ihan täynnä. Koirat matkustivat rauhallisesti, ja oikeastaan ne olivat koko reissun oikein sievästi.

Sainpas samaan kuvaan sekän majakan, koirat että merta.

Kylmäpihlajan majakkasaarelle oli vajaan tunnin vesimatka. Yövyimme majakan viidennessä kerroksessa. Nautinnollista käyskentelyä koirien kanssa häiritsi se, että hotellin henkilökunta sanoi saarella olevan paljon kyitä. Yhtään emme nähneet, mutta pelkoni oli suuri. Nuo kun tunkevat nenänsä joka pusikkoon ja kiven koloon. Miten olisi saanut koiran lääkäriin, kun vuoroalus ei enää kulkenut? Helikopterilla? 

Kerran kesässä terassilla

Kukaan meistä ei uskaltautunut uimaan, ei edes Viiru. Rannat olivat kallioisia, kivisiä ja liukkaan näköisiä, ja tuuli navakka. Hyvä ettei tarvinnut esittää rohkeaa :) Hieno paikka ja upeat maisemat avomeren laidalla. Näkymä huoneen ikkunastakin oli niin kiehtova ettei olisi malttanut nukkuakaan.

Eikö saisi edes vähän nuuskia ja tutkia?

Paluumatka Kylmäpihlajasta Kuuskajaskarin kautta sujui menomatkaakin rauhallisemmin. Koirat torkkuivat jaloissa.

Kun saimme taas kovaa maata jalkojemme alle, kuljimme Vanhassa Raumassa ja herkuttelimme munkkikahveilla Wanhan Rauman Kaffebarin sisäpihalla. Kahvila oli - jos mahdollista - vieläkin parempi kuin suosituksissa kehuttiin. Illalla Turussa vielä katsastettiin ilman koiria isoja purjelaivoja (Tall Ships Races Turku).

Lauantaina patikoimme Turun lähellä Kurjenrahkan kansallispuistossa. Kiersimme kuuden kilometrin mittaisen Savojärven kierroksen - ja kas kummaa, sekin meni pätkän kansallispuiston ulkopuolella ja törmäsimme jätskikiskaan, josta sai myös kahvia. Todellista kevytpatikointia :) Viirun pettymykseksi soisen järven rannat olivat niin korkeat, että uimaan ei meinannut päästä. Ninpä Viiru humpsahti suonsilmään viilentymään - eikä meinannut päästä ylös. Lopuksi onneksi löydettiin uimapaikka.

Siihen nähden, että Turkuun oli vain 30 km, kulkijoita oli melko vähän. Kuitenkin sen verran, että oli hyvä, että toinen eukkosista soveltui tekemään koira-pr:ää.

Koska loma loppuu? Koska päästään kotiin ja reenimään?