Keskiviikkona ehdittiin PoKSin hallin tokoon, joskin myöhässä. Ryhmäkaveri toivoi ryhmäpaikkista, koska olivat menossa pitkänäperjantaina (eli tänään) kokeeseen. Kolme on sentään isompi ryhmä kuin kaksi, joten kiiruhdettiin hallille.
Tehtiin helppoa ja mukavaa, jotta saataisiin hyvää mieltä, motivaatiota ja itseluottamusta. Paikkiksen lisäksi Viiru onnistui L:ssa, kokonaisessa ruudussa (kosketusalusta apuna), hyppynoudossa ja tunnarissa. Hyppynoudossa sekä meno- että paluuvauhti oli tosi hyvät. Vinokaan heitto ei hämännyt Viirua. Ja tosiaan myös tunnari onnistui hallilla; appari asetteli muut kapulat, minä oman.
Ja Pikikin oli taitava. Se oli osasi istua vieressäni pitämässä kapulaa, ja hyppynoudonkin. Piki niin tykkää kapulasta, täytyy olla tosi hyvä lelu, johon kapulan voi vaihtaa, ja silloinkin empien.
Treenin jälkeen mieli oli valoisa. Mutta harmitti vietävästi, kun lenkillä Piki pääsi rähähtämään pyöräilevälle pikkulapselle ja isälle, vaikka miten yritin pitää varani. Ne kun odottivat Pikin mielestä uhkaavina tien sivussa.
Pääsiäinen ja kevät ovat saaneet ihmiset kaivautumaan koloistaan, vaikka sää onkin kylmä. Tutuissa metsissä ihan vilisee porukkaa, eilenkin koiranulkoiluttajien lisäksi suunnistajia iltarasteilla ja pikkupoikia sotaleikissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti