Agilitykäpylehmä ja -tappijalkatankki keskeyttävät kisatauon

Joa juhlisti 10-vuotissynttäreitään perinteisissä pääsiäiskisoissa. Eilen talkoilin, tänään kisattiin Viirun kanssa neljä rataa. Seurana olivat Sirkku ja Susu, joilla oli takanaan kolmen vuoden kisatauko; Viirulla taukoa oli takana kuusi päivää.

Susu lähti juuri ennen Viirua, ja siitähän Viiru sai ennennäkemätöntä intoa. Katsellessaan Susun menoa Viiru jopa haukahti muutaman kerran. Ja mikäli kuulin oikein, Vipstaaki myös haukahti syöksyessään radalla toisena olleeseen putkeen. Ja sitten se tohkeissaan ohitti keinun!

Suomen ainoa agilitykäpylehmä odottaa kisapaikalla kotiinlähtöä.

Olipa kivaa! Vaikkei kuvissa siltä näytäkään :) Tuloksina oli hyl, hyl, keppikieltovitonen ja rimavitonen. Minna Väyrysen radat tuntuivat varsin sujuvilta. Viimeisellä radalla olin kyllä sen verran väsynyt, että Viiru välillä kyseli, mihin mennään. Ja Viiruakin väsytti tai inhotti kura. Hylyt tulivat huonoista putkiin ohjaamisista: ensimmäinen huolettomasta hosumisesta ja toinen liian vähästä ennakoinnista ja liian aikaisesta vapauttamisesta.

Tappijalkatankki esittelee kuraantuneita kinttujaan kotipihalla.

Kontaktit olivat ok. Kahdessa lähdössä annoin Viirun nousta seisomaan. Huoh, minä! Sainpahan rangaistuksen, kun eka rima tippui... Mutta kaiken kaikkiaan mukavat päivät täynnä yhdessä tekemistä ja yhdessä olemista :)

Koko hiljainen viikko on mennyt enemmänkin agilityn parissa ja kisoja valmistellessa. Piki on pidellyt juoksuja - ja jopa pöksyjä on täytynyt pitää sisällä. Maanantaina fyssarilla kävi vain Viiru; Pikin aikaa siirrettiin eteenpäin. Nyt on sentään paljon pääsiäisseuraa ja -tekemistä.