Ilmassuu, tokkoo ja vähän agilityakin

Pikin agilitytreeneissä harjoiteltiin yksittäisiä esteitä: puomia ja keinua, ja vissiin pussiakin. Viikon aikana päätin opettaa keinun hitaasti pienissä palasissa samoin kuin Viirulle. Viipo ei ehkä olisi niin varovaista opetussuunnitelmaa tarvinnut, mutta Pikille se on omiaan. Ja kuten Katja K sanoi, näin pääsee harjoittelemaan juuri sitä osiota, mikä on vaikea. Puomille olen tainnut päättää opettaa pysäytyskontaktin kosketusalustalla. Siinäkin eteneminen edellyttää siis kosketusalustan kunnollista opettelua.

Viime viikonloppuna oli näin vähän lunta.

Viirun treenissä hypättiin uuteen ulottuvuuteen kepeillä. Uskalsin antaa Viirun hakea neloshypylle heiton jälkeen kepit ihan itse varmistelematta.  Ja tohdin myös ottaa etumatkaa ja tehdä persjätön ennen hypyn 6 pakkovalssia. Kyllä Viiru osaa. Viiru osasi myös koota itsensä hidastusmerkistä ennen 2-hyppyä ja suunnnata oikein kohti 3-hypyn niistoa. Minä olin taas epäilevä Tuomas, mutta onneksi kouluttajamme on kannustava Tuomas! Vaikea minulle oli myös hyppy 14 (samoin kuin Sanna Kataisen koulutuksessa). En osannut ennakoida kääntymistä, ja niinpä Viiru useimmiten syöksyi kauemman siivekkeen kautta. Mutta siis tavallaan ihan oikein ;)

 

Rata: Tuomas Haverila

Keskiviikkona Miimin luona hiplasin Halin pentuja.

Tokon voivoi-kurssilla sain kaukoissa neuvoksi tällätä kirjan Viirun omppupyllyn alle (onko meillä niin isoa kirjaa?). Näin on selvä kriteeri sekä koiralle että minulle. Koematkasta Viiru nimittäin pompsahti aika matkan eteenpäin noustessaan maasta istumaan. Eihän näitä ole tehtykään kuukausiin. Eikä muita siirtymisiä oikeastaan ikinä. Siihen nähden oli ihme, että Viiru osasi nousta maasta seisomaan ilman namikättä yhtään tassuaan liikuttamatta.

Samaan aikaan Piki lenkkeili Jarin kanssa kotikulmilla. Kotona Piki säikähti kovin, kun heiluttelin punaista muovista henkaria ja lauleskelin (sitähän pelästyy karskimpikin koira). Sen jälkeen Viiru sai istua samainen henkari suussa osoittaakseen, ettei kapine ole koirille vaarallinen. Syötiin myös nameja ripustimen lähellä ja läpi. Piki kuitenkin pitkään varoi henkarin hyökkäystä.

Perjantaina pidettiin Annelin kanssa ilmaisutreenit ennen Joan tokoryhmää. Nyt Viiru innostui haukkumisesta niin, ettei jättänyt maalihenkilöä edes kutsusta. Anneli palkkasi useita kertoja haukun aikana. Umpparista Viiru ei meinannut löytää palkkaavaa kättä, joka oli eri suunnassa kuin kehuva ääni. Mutta ei se mitään, fokus oli maalimiehessä!

Tokoilussa Piki harjoitteli perusasentoa, seuraamista, maassaolon ja istumisen kestoa sekä kontakitia. Pikseli on täynnä intoa! Viirun ohjelmassa oli ruutu kosketuslustalla tai lelulla, vino hyppynouto sekä paikkaistuminen ja -makuu. Makuu meni läsöttämiseksi. Kai sekin pitää korjata.

Lauantain hakutreenissä Piki oli reippaasti tallaamassa. Viirulla oli 12 ukkoa suoran piston päässä. Pistot eivät ihan aina olleet suoria - toinen soinen puoli saattoi vaatia useampia lähetyksiä. Maalimiehet palkkasivat hyvästä haukusta. Minä kutsuin läheltä keskilinjaa seuraavan lähetyksen kohdilta risteilyn vahvistamiseksi. Ukkoa ei taaskaan jätetty, ekoja ukkoja ei edes kutsusta. Eli fokus oli tosiaan maalihenkilössä :)

Parasta viikossa ovat ehkä kuitenkin olleet kimppalenkit. Harvoin näkee ihan sellaista vauhdin hurmaa kuin Viirun ja Pikin ajaessa takaa kelpipoikia;  avoimella isolla kentällä mentiin tosi kovaa. Liperissä lenkkeiltiin maaseudun pimeydessä Pamin, Viian ja Halin kanssa. Tokotreenien jälkeen lähdin vastoin parempaa tietoani lenkille 20 senttiä pidempien ja 20 kiloa kevyempien ihmisten kanssa (ja taisipa osa olla 20 v nuorempiakin). Ylös alas mäkiä - koirilla oli huippumukavaa juoksennella seitsemän samanhenkisen otuksen porukassa. Lauantain hakutreenien päätteeksi käveltin 6,2 km Ziggyn ja Puten kanssa. Aikaa meni lumisessa ja mäkisessä (ja muutenkin raskaassa!) maastossa 1 t 22 min. Tämä on mitattu.