sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ookko nää pölijä?

Tämä ei ole kiiminkiläis-, oululais- eikä murrejuttu, vaan otsikko kuvaa Viirun katsetta tänään hakutreeneissä.

Meitä oli neljä normiryhmäläistä ja vierailevana tähtenä Kerttu-rotikka. Rottistytön treenistä keksinkin, että kokeillaan palkattomuutta. Ai miten niin treeni pitäisi suunnitella etukäteen ja suunnitelmassa pitäisi pysyä? Ai miten niin ei kannata tehdä tuollaista uutta juttua lumitreenissä, joka ehkä jää kauden viimeiseksi?

Yöllä oli tosiaan satanut ohut lumihuntu; pakkasta oli pari astetta. Sää kirkastui iltapäivää kohti.

Viirulla oli neljä pimeää ukkoa:
  1. Oikeassa etukulmassa maalimies haukutti 30 haukkua ja palkkasi sitten. Viiru haukkui hyvin, mutta aivan selvästi tasan kymmenen haukun sarjoissa. Ukko löytyi toisella lähetyksellä.
  2. oli se palkattomuuden kokeilu. Vasemmassa etukulmassa Viiru haukkui, kunnes tulin paikalle. Pyysin Viirun sivulle. Viipo katsoi hölmistyneenä: Ookko nää pölijä? Sekoitatko lajit? Ei tää ole tokoa! Minähän tässä haukkua paukutan ja parannan vain tahtia! Show me money! Kolmannella sivu-käskyllä Viiru hoksasi, että on se tosissaan. Avustaja komensi maalimiehen ylös, ja Viiru sai käydä tarkastamassa tapauksen.
  3. oli palkattomuden korjaus. Ukko palkkasi ekasta haukusta. Tämäkään ei tainnut löytyä ekalla lähetyksellä, mutta into ei ollut vähentynyt.
  4. Tarkoitus oli yhdistää se, että minä menen ukolle ja nyt ukko palkkaa kunnolla. Maalimies oli sama vieras mieshenkilö kuin kakkosen ei-palkkaaja. Tämä ukko löytyi kolmannella lähetyksellä.  Viiru haukkui paremmin kuin kakkosella.

Ukoille vaadittiin useampi lähetys, pari-kolme. Vaikuttikohan lumi ja silloin tällöin puhallellut heikko tuuli? Kakkosukolle mentäessä sain palautetta, että kun Viirun haukussa tulee tauko, pysähdyn, ja lähden liikkeelle jo yhdestä haukusta. Pitää odottaa useampi haukku, ja vasta sitten jatkaa lompsimista.

Jälleen ihan erinomainen treeni! Olin myös ostanut uusia leluja, kun vanhat olivat kuulemma säälittäviä repaleisia raatoja. Pitää myös parsia se paras tokolelu - nyt sain ehkä ihan oikeasti tokoseuraa! Jee! Sääntökirja esiin ja avoimen sekä voittajan liikkeitä opettelemaan!

Treenin jälkeen Arja tarjosi pullakahvit, ja sitten mentiin lenkille rennossa bc-belgi-schipperke-seurassa. Tästä ei iltapäivä paljon parane.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti