Maanantaina Josepan hakuharkat pidettiin harvinaisen haasteellisessa maastossa Selkiellä. Varsinkin oikealla rinne kohosi erittäin jyrkästi, eivätkä risut ja kivikot helpottaneet mäen kapuamista. Onneksi vain yksi maalimies lähetettiin oikeaan takakulmaan, joka oli työläimmän kiipeämisen takana. Ja tietysti sinne meni ukoksi nuorin ja puolustuskyvyttömin hakuilija.
Koska maasto oli niin vaikea, päätin lennosta, että nyt tehdäänkin etsintää, ja pitkästä aikaa jätetäänkin haukut vähemmälle huomiolle. Viirun pimeät ukot olivat vasemmassa etukulmassa, oikealla keskellä ja vasemmassa takakulmassa. Haukun aloituksesta Viipo sai lelun ja leikkihetken, viimeisellä maalinaisella myös lihapullia. Sitten Viiru sai lelun kanssa palata keskilinjalle.
Kolmonen ei ollut kuin oppikirjasta (kaksi ekaa oli lähes täydellisiä). Viiru sai vainun jo keskilinjalla ennen lähetystä (mutta minä en tiennyt missä ukko on). Ajatus oli suora pisto ja sen jälkeen pitkä kaarros eteenpäin ukolle. Vaikka pyrin huolelliseen lähetykseen, Viiru piti päänsä: ensin kaarros, sitten suoraan. En nyt jaksa soimata itseäni siitä, etten kutsunut Viipoa takaisin. Oli se vain muuten niin hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti