Hakutreeneissä meitä oli viiden porukka. Tallasimme alueen mäkiseen maastoon. Viirulla oli tavalliset neljä ukkoa (kaksi siirtyvää), nyt ei ollut uusia kasvoja. Kaikki olivat pimeitä, pistot suoria. Arja oli makuulla pressuun kääriytyneenä. Nyt Viiru ei kummastellut tällaista tappausta. Joka ukolla Viiru aloitti haukun reippaasti ja haukkui hyvin. Kolmosella Lea haukutti tosi pitkään. Uutena juttuna kokeilimme sitä, että maalimies toi Viirun keskilinjalle namien tai lelun avulla. Synnynnäinen hakukoira. Kohta voisi varmaan kääriä tämän kauden kauniiseen pakettiin ja suunnitella, mitä ensi kesänä opetellaan.
Susu oli mukana tallaamassa ja loppulenkillä. Lenkkeilimme Unskin, Pamin ja Viian kanssa.
Illalla oli JoVen viimeinen tokokerta (tai on vielä yksi korvauskerta ensi sunnuntaina), ja kerrattiin monia liikkeitä. Paikkamakuussa oli takapalkka, ja Viiru pysyi yllättävän hyvin ottaen huomioon vilkkaan trafiikin ympärillä. Liikkeestä seisomisessa Viiru osaa jo pysä seisomassa, ei vain seisahtua. Pysähtymisessä kyllä avitin. Luoksetulon teimme vauhtiversiona. Liikkeestä maahanmeno sujui mainiosti, paitsi että takapalkka sai aikaan hieman jätättämistä seuraamisessa. No, vaikeintahan oli taas seuraminen. Sitä tehtiin muiden koirakoiden lomitse pujotellen, käskytettynä. Oli pysähtymisiä ja rytminvaihdoksia. Kontakti ja paikka eivät pysyneet koko ajan. Teimme sitten itseksemme vielä hyvin lyhyitä pätkiä. Välillä Viipo teeskenteli, ettei se ymmärtänyt sivu-käskyä. Synnynnäinen tokokoira vedättää? Aika paljon me jo osataan kuitenkin :)
Mörkön ontuminen ei ole parantunut, vaan päinvastoin. Uusi lääkärireissu on edessä. Tänään annoin Mörkölle ylimääräisen Gabapentin-annoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti