Virtahepo, valtamerilaiva, höyryveturi ja imuri

Viiru luovutti agilitytreenipaikkansa torstaina Topille. Mukavasti sattui, että tehtiin oikein rataa, ykkösluokan tasoista. Topi törmäsi renkaaseen ensimmäisellä rundilla, mutta onneksi Topsukka ei loukannut itseään. Hypyt olivat medillä, rengas maksilla, enkä antanut Topille rauhaa hypätä. Täytyy muistaa, että rauha oikeissa paikoissa on entistä tärkeämpää vanhan koiran kanssa. Ensimmäinen vuoro meni renkaaseen törmäämistä lukuun ottamatta oikein hyvin - paitsi että Topin mielestä keppejä on 10. Kolmannella yrittämällä laskutaito palasi. Toisessa setissä vauhti hiipui jonkin verran. Väsymistä? Innostuksen puutetta? En usko, että kannattaa kauheesti hetsata, mennään omaa tahtia, oli se mikä hyvänsä. Sansku kehotti käyttämään Viirun kanssa vartalo-ohjausta kuten käytän Topin kanssa. Enkö ehdi vai puuttuuko rentous kokonaan Viirun kanssa?

Topi kepittää kesällä

 Perjantaina lähdettiin lenkille Nuuskun ja Rapsun kanssa. Mörköllä oli kuitenkin selvästi kipuja, joten lenkki jäi todella lyhyeksi (anteeksi, tytöt!). Aamulla Mörkö oli ruokakupilta peruuttanut, kupsahtanut, noussut, kupsahtanut, noussut uudelleen ja jatkanut syömistä muina mörköinä. Illan pikkulenkin jälkeen Mörkö lepäsi autossa. Kotona puettiin BOT-verkkoloimi ja otettiin iltalääke etuajassa. Aluksi vielä eristin Viirun portin taakse. Viiru tekee kovin itseään tykö, ja vaikka Viirun otteet ovat liian rajuja, vietti vie Mörköä. Pitää useammin eristää koirat toisistaan. Mörkön huono päivä voi johtua Viirun juoksuista.

Metsässä tehtiin vielä muille koirille tossu- tai tossu+nakkijäljet metsään. Viirun jälki oli lyhyt ja kaareva, jalanjäljet ihan peräkkäin ja nakki joka tossun alla (kunnes namut alkoivat loppua).  Meniköhän tämä kuin jonkin koulukunnan oppikirjassa? Nokka pysyi maassa, ja Viiru seurasi jäljen todella tarkkaan. Lopuksi annoin vielä syödä nakkeja rasiasta.

Topin jälki oli hieman pitempi, epämääräisesti harpottu, ties minkä muotoinen, ilman namuja. Halusin nähdä, seuraako Topi vain tossujälkeä ilman verta tai nakkeja "häriöinä", kuten epäilin. Kyllä. Jäjestys kuivassa jäkälikössä, pienessä tuulessa oli samanlaista jäljen sivussa kohkaamista kuin verijäljen seuraaminen. Tyylipisteitä nolla. Kuten Heidi totesi, kaikki kepit olisivat jääneet nostamatta.

Hyvin suunnitellun treenin käsikirjoituksen mukaan annoin vielä Topin seurata Viirun jäljen, kun Topi sattui haluamaan. Jäljelle oli jäänyt nakkeja. Jälki mentiin väärään suuntaan (mitä väliä sillä on?). Nyt Topi kulki nenä maassa.  Mökillä kesällä tehdyllä Frolic-jäljellä Topsukka ei välittänyt syömisestä yhtään. Nyt koko jälki haisi nakille (koska olin tallannut palasten päälle), joka on aika paljon Frolicia parempaa.  Ja isoimmat höyryt veturi oli puhkunut jo edelliselle jäljelle. Seuraavaksi pannaan Topi pellolle tai nurmikolle opettelemaan tarkkuutta. Se voi onnistua!

Ennen kotiin lähtöä Heidi suostui vielä haukuttamaan Viirua ja meni kymmenen metrin päähän lelun kanssa kyykylleen. Viiru palasi luokseni haukkumatta. Haukutin pari kertaa  (aina pitää muistaa tämä "äänen avaus") ja lähetin uudelleen. Nyt Viiru haukkui, ääntä hakien. Kolmannen haukun jälkeen Heidi viskasi lelun. Tehtiin vielä toinen, ja ukko oli nyt seisomassa, mikä on Viirulle tutumpaa. Haukku irtosi paremmin. Jatketaan.