torstai 17. toukokuuta 2012

Tolleri laulaa, aussinaattorit säestävät

Susukin on ollut Joensuussa, joten neljän koiran kanssa on riittänyt puuhaa. Pitäisi välillä ehtiä töissäkin käydä.

Maanantai: haku

Maanantai-iltana sullouduimme autoon ja karautimme Jaamankankaalle aloittamaan hakukautta maastossa. Ryhmämme vetäjä Lea halusi tutkailla koiria ja niiden ilmaisua. Emme mennneet varsinaisesti metsään, vaan harjoittelimme ilmaisua muuntajan parkkipaikalla. Viirun harjoittelun takaperinketjutus lensi romukoppaan, Lean mielestä tehdään koko kuvio. Ja tehtiinkin ainakin kolme kertaa. Toisella kerralla Viiru ei olisi malttanut ottaa köysilelurullaa vaan kärtti palkkio-wubbaa. Tähän auttoi, kun rullaksi vaihdettiin mieluisampi nahkainen patukka. Muut toistot menivät oikein hyvin. Oma häsläykseni näytölle lähettäessä oli valitettavasti ennallaan.

Susunkin ilmaisu katsottiin. Nyt olivat käytössä uudet hienot punotut rullat, joiden pitäisi pysyä suussa ohuita liukkaita patukoita paremmin. Ei pysynyt rulla suussa ihan loppuun saakka. Pudottamiseen auttoi se, että etenin reippaasti keskilinjalla enkä kääntynyt Susua kohti vastaanottamaan rullaa. Toisaalta muut olivat sitä mieltä, että rulla putoaa suusta niin lähellä ohjaajaa, että kiintorullan kanssa ilmaisussa ei olisi mitään ongelmaa.

Topia ei katsottu, mutta sai sekin hakea yhden ukon. Etenin niin paljon keskilinjalla, että Topi meni ensin tarjoamaan rullaa treenikaverille - mutta kyllä se sitten löysi minut. Tein Topille myös wubba-esinejanan. Siitäkös noutaja tykkäsi.

Silmiinpistävintä noissa kolmessa koirassa oli ehkä Susun varovaisuus ja hidastelu, mikä tietysti liittyy väärään ohjaajaankin. Susu teki ehkä 40 prosentin teholla, kun taas Viirulla mittarissa on 100 % ja Topilla 110 %. Ne vetävät täysillä niin, että räkä lentää ja hiekka pöllyää. Tämä ei ole arvostelua vaan huomio.

Tiistai: agility

Vähän sama tunne oli Susun tiistain agilityssa, jonne menin kuokkaohjaajana. Tällä kertaa oli kilpailunomainen treeni. Tehtiin kaksi agilityrataa ja yksi hypäri; ensimmäisellä radalla piti pystyä arvioimaan, mille esteelle kosahtaa. Toisen radan kilpasysteemi oli niin monimutkainen, etten osaa sitä selittääkään. Kolmas kerta oli joukkuekilpailu.

Ensimmäisellä radalla tarkoituksenani oli mennä koko rata kontaktit ohittaen. Ei oikein toiminut, varsinkin kun lähes joka toinen este oli kontakti. Ja muutenkin kosahti jo tokalle esteelle, koska Susulle ei sopinut Topi-tyylin surkea pakkovalssi.   Toisella radalla vasta seitsemäs este oli puomi, ja suunnitelmien mukaan juoksimme radan sinne asti - oikein hyvä. Kolmannellakaan radalla emme päässeet kovin pitkälle, mutta onneksi joukkuetoveri hoiti voiton kotiin. Olin tekevinäni putken jälkeen persjätön - ja ehdinkin ajoissa - mutta ohjaus oli liian epäselvä.

Tässä kohti tuli juuri esille Susun ja Viirun vauhtiero (ennen seuraavaa ryhmää jäi aikaa, joten Viirukin pääsi hieman tekemään). Kun Viiru tuli ulos putkesta, olin minä vasta puolessa välissä  tulossa.Viiru teki myös Jari Suomalaisen neuvomaa oma-aloitteista hyppelyä, ja siinä olemme edistyneet.

Susun kanssa on kyllä tosi hauska mennä radalla, ja Susukin tykkää! Joku on opettanut sille esteetkin niin hyvin. Ja mikä ihmeellisintä: voitimme kolmesta kisasta kaksi.  Ei ehkä omaa parhautta, vaan muiden huonoutta, vai miten se meni...

Keskiviikko: vepe

Puuhaviikko jatkui keskiviikkona vepekauden avauksella. Siihen osallistuivat Topi ja Viiru, koska ne tykkäävät eniten uimisesta. Ihanaa päästä talven jälkeen taas Kaunislahteen, ja vielä lämpimässä auringonpaisteessa:) Vesi oli kyllä hyytävän kylmää.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla ja huonoilla suunnitelmilla. Ei koirien pitänyt mennä uimaan, koska vesi oli jääkylmää. Mutta kuinkas sitten kävikään. Viiru lähti veneajelulle Lean kanssa kaksistaan. Siinä se napotti veneen kokassa liikkumatta ja odotti... En voinut vastustaa kiusausta kutsua se luo. Hieman empi, heitin lelun veteen. Teimme vielä toisen, ja Viiru loiskautti veteen reippaasti. Topi teki samanlaisen veneestä hypyn, tosin houkuttelematta. Toisena liikkeenä Topi teki kerran aiemmin kokeillun avoimen luokan oman veneen hinauksen. Se käy jotenkin ihan luonnostaan, vaikkei voi edes käskyjä antaa.

Ehdittiin toinen kierros. Viiru harjoitteli veneen hinauksen alkeita eli haki köydenpätkän minulta veneestä. Reippaasti teki, mutta matkaa ei voi vielä pidentää. Wubba ei kelvannut palkaksi, koska vientiköysi on niin mieluisa. Topin viennit tehtiin niin helppoina, että epäonnistumisen vaara oli pieni (tollerin ollessa kyseessä ei voi sanoa, että epäonnistumisen vaaraa ei ollut lainkaan). Riitta näytti veneestä palkkaa, matka oli lyhyt, tolleri sai laulaa kaunista lauluaan. Hyvin menivät treenit kummallakin.   


2 kommenttia:

  1. No onpa teillä hulinaa kerrakseen! Ei voi kuin hattua nostaa ja syvään kumartaa moista ahkeruutta!

    VastaaPoista
  2. Helatorstain helleagility ei enää ollut ihan fiksuimmasta päästä.

    VastaaPoista