Valmistaudumme talveen. Olen keskittänyt harrastamista Joaan, ettei viime vuoden kaltainen treeni- ja talkoouupumus iskisi (sellainen oli viime vuonna vaikka Viiru oli äitiyslomalla pitkään). Tällä viikolla oli Naksuttajat-tokoryhmän palaveri, samoin torstain agilityryhmän palaveri. Kummassakin on kumpikin koira, mutta agilityssa ajattelin keskittyä enemmän Pikiin ja tokossa Viiruun, mikäli ryhmän luonne vain soveltuu. Maltan tuskin odottaa!
Lokakuun lopussa alkaa myös lauantain tokovuoro Kontiorannan hallissa. Siitäkin palaveroitiin Facebookissa. Ihmeellistä, en tunne etukäteen kaikkia ryhmäläisiä. Jännää.
Tiistaina Josepan vuorolla käytiin Kulhon kentällä. Viiru ei enää(?) sekoita jääviä, välillä se teki sitäkin. Hyppyä ei ollut, ei myöskään ampumista. Viirun A-este meni hieman avustettuna kumpaankin suuntaan. Saimme paikan 14.10. kokeeseen. Mitä pitää vielä treenata?
Sitten piti vielä sotkea tarjoutumalla Joan hallibileisiin tokonäytökseen, johon ei lopulta ollut hirveä osallistujatunku. Tänään kokeiltiin, mitä näyttävämpiä tokoliikkeitä Viiru osaa. Ruutu ja pk-eteenmeno menevät Viirulla sekaisin - eihän se yhtään haittaisi, jos ei olisi hakukoe tulossa. Ohjattu nouto oli hieno. Tunnaria ei kokeiltu. Luoksetulon, jäävät osaa. Ehkä sinne bileisiin ilkeää mennä, jos ei vain flunssa kovin pahene. Piki osasi kepit.
perjantai 6. lokakuuta 2017
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Suopursu, kohtalomme
Ohjaajan väsymystä, toipilaisuutta ja varjeltavaa haavaa uhmaten suuntasimme hakumölleihin. Kun kerran on ilmoittauduttu ja kun kerran järkätään. Satoikin vielä. Ja ratakin oli vaikea: maaston muoto, kasvillisuuden rajat, ojat, ryteiköt - ja ne hiivatin suopursut! Rupesin jo miettimään, oliko yhden kerran suopursutreenionnistuminen seurausta siitä, että tuolloin ukko oli niin mieluisa. Taas oli sama lempihenkilö radan lopussa (nyt ei tosin suopursuissa), ja Viiru hinkui tuolle ukolle radan puolivälistä saakka.
Ykkönen löytyi hyvin, ja tuli ilmaistuksi ok (hieman Viiru ennakoi). Muutkin ilmaisut olivat hyvät. Seuraavaksi löytyi samalta puolen radan lopusta kolmonen (jolle Viiru sinnikkästi yritti jo aiemmin). Toisen puolen oja-ryteikkö-suopursu-tureikkoon Viiru ei uponnut ollenkaan. Saan varmasti ottaa omaan piikkiini huonot lähetyspaikat ja huolimattomat lähetykset.
Kauheeta säätämistä. Lisämaustetta toivat vielä radan etureunan tuntumassa metelöineet mölleilijät ja talkoilijat sekä muut poukkoilijat ;)
Lopuksi nostettiin vielä erikseen suopursu-ukko. Siinäkin tarvittiin lähetys poikineen. Ja sössin vielä tilaisuuden opettaa koirallekin jotain. En suinkaan lähettänyt oikeasta paikasta niin, että Viiru olisi löytänyt ukon suoran piston päästä. Vaan niin että Viiru joutui kaartamaan taaksepäin. Melkoisen poikki oli pikkueukkonen radan lopussa.
Harmitukseni alkaa hieman helpottaa. Omaksi läksyksi (taas) radan luku, lähetyspaikat ja lähetykset, koiran juottaminen etukäteen ja radalla. Onneksi keritään vielä yhdet treenit pitää ennen koetta: suora pisto vaikka yli ojan! Mutta eiköhän Viirulla ehdi vielä juoksukin alkaa... tai ehkä emme mahdu kokeeseen tai unohdan ilmoittautua siihen.
Ykkönen löytyi hyvin, ja tuli ilmaistuksi ok (hieman Viiru ennakoi). Muutkin ilmaisut olivat hyvät. Seuraavaksi löytyi samalta puolen radan lopusta kolmonen (jolle Viiru sinnikkästi yritti jo aiemmin). Toisen puolen oja-ryteikkö-suopursu-tureikkoon Viiru ei uponnut ollenkaan. Saan varmasti ottaa omaan piikkiini huonot lähetyspaikat ja huolimattomat lähetykset.
Kauheeta säätämistä. Lisämaustetta toivat vielä radan etureunan tuntumassa metelöineet mölleilijät ja talkoilijat sekä muut poukkoilijat ;)
Lopuksi nostettiin vielä erikseen suopursu-ukko. Siinäkin tarvittiin lähetys poikineen. Ja sössin vielä tilaisuuden opettaa koirallekin jotain. En suinkaan lähettänyt oikeasta paikasta niin, että Viiru olisi löytänyt ukon suoran piston päästä. Vaan niin että Viiru joutui kaartamaan taaksepäin. Melkoisen poikki oli pikkueukkonen radan lopussa.
Harmitukseni alkaa hieman helpottaa. Omaksi läksyksi (taas) radan luku, lähetyspaikat ja lähetykset, koiran juottaminen etukäteen ja radalla. Onneksi keritään vielä yhdet treenit pitää ennen koetta: suora pisto vaikka yli ojan! Mutta eiköhän Viirulla ehdi vielä juoksukin alkaa... tai ehkä emme mahdu kokeeseen tai unohdan ilmoittautua siihen.
lauantai 30. syyskuuta 2017
Hurjimusmussukka 4 v
Torstaina 28.9. oli Pikin nelivuotispäivä. Olin reissussa, joten juhlinta siirtyi lauantaille. Silloin oli Susukin mukana pirskeissä. Alkupalaksi ja jälkiruuaksi oli puolukoita, pääherkkuna oli hiilloksen tekeydyttyä grillattua hirvibalkania (-30 %). Ohjelmana oli päätöntä, joskin sopuisaa hillumista ja puolukan poimintaa.
Piki on nyt aikuinen, vaikka pentuna sitä pidänkin. Tuommoinen hurjimusmussukka se on - vaikka tietysti koira muuttuu ja kehittyy koko ikänsä.
Piki poseeraa vieraineen. Ruska alkaa olla värikkämmillään.
Koko viikolla ei ole treenattu mitään: podin kättä ja flunssaa ensin kotona ja sitten työmatkalla.
Tänään piipahdimme ohimennessämme urheilukentällä. Sirkku piiloutui possun kanssa pusikkoon, lähetin Viirun eteenmenoon, Viipo sinkosi kuin ohjus, ja juuri oikealla hetkellä possu lensi Viirua kohti. Täydellistä. Toiseen suuntaan kentällä: Sirkku meni possun kanssa reunaan, lähetin Viirun ja lähellä palkkaa käskin maahan, Viiru meni ja sai palkan: täydellistä. Ja vielä korjaava: lähetin Viirun, se kävi maahan lyhyen matkan päässä pälyillen, kutsuin takaisin. Lähetin uudelleen, Sirkku näytti possua, Viiru irtosi. Täydellistä. Täydellisen avustajan kanssa harjoittelu on täydellistä. Ei vain koira, vaan myös apuohjaaja, korjaavat ohjaajan virheet :)
 |
| Keskittyminen huipussaan. |
Piki on nyt aikuinen, vaikka pentuna sitä pidänkin. Tuommoinen hurjimusmussukka se on - vaikka tietysti koira muuttuu ja kehittyy koko ikänsä.
Piki poseeraa vieraineen. Ruska alkaa olla värikkämmillään.
Koko viikolla ei ole treenattu mitään: podin kättä ja flunssaa ensin kotona ja sitten työmatkalla.
 |
| Susun kanssa lenkillä Koskelassa |
Tänään piipahdimme ohimennessämme urheilukentällä. Sirkku piiloutui possun kanssa pusikkoon, lähetin Viirun eteenmenoon, Viipo sinkosi kuin ohjus, ja juuri oikealla hetkellä possu lensi Viirua kohti. Täydellistä. Toiseen suuntaan kentällä: Sirkku meni possun kanssa reunaan, lähetin Viirun ja lähellä palkkaa käskin maahan, Viiru meni ja sai palkan: täydellistä. Ja vielä korjaava: lähetin Viirun, se kävi maahan lyhyen matkan päässä pälyillen, kutsuin takaisin. Lähetin uudelleen, Sirkku näytti possua, Viiru irtosi. Täydellistä. Täydellisen avustajan kanssa harjoittelu on täydellistä. Ei vain koira, vaan myös apuohjaaja, korjaavat ohjaajan virheet :)
 |
| Hei kamut, ei katsota kukaan kameraan, eihän! |
lauantai 23. syyskuuta 2017
Piirinmestaruuksista vielä, nyt hakuilua ja agilitykuvia
Eilen löydettiin perjantaiolo ja sisäinen rauha metsästä. Metsässä vietettiin lauantaikin.
Aamulenkki käytiin Tukholminlammilla ja nähtiin pitkästä aikaa Josi-tolleri. Kohta Piki pääsi tallaamaan piirinmestaruushakurataa ja minä maalimieheksi. Lopulta metsään tuli vain yksi haku- ja yksi EK-koira. Olin hakukoiralle niin ahtaassa laatikossa, että lihakset löivät loukkua jo hyvän aikaa ennen kuin koira löysi minut. Hyvä että löysi :) Kokeen jälkeen treenasimme talkoolaisporukalla. Viirulla oli voittajaluokan rata lisättynä neljännellä ukolla. Alun turreikkoon tuli kaikkea muuta kuin suorat pistot, mutta valitettavasti tiesin, missä ukot luurasivat. Kaikki ukot löytyivät hyvin, viimeinen 300 metrissä vaati useamman lähetyksen. Viru ilmeisesti humpsahti suo-ojaan ensimmäisellä lähetyksellä, ja kesti aikansa ennen kuin se punnertautui sieltä pois. Samasta kohdasta ei tehnyt mieli mennä uudelleen. Ensimmäinen ukko ei palkannut, seuraavalla Viiru pienesti ennakoi hallintaantuloa, kolmannella maalimies palkkasi itsekseen ja viimeisellä minun luvallani. Kyllä tuli Viirulle kehuja, ja minäkin kuulemma liikuin rohkeasti :)
Kun olin maalimiehenä, puretin käteni leikin tuoksinassa (ei siis ollut koiran eikä koiranohjaajan syy - ei kenenkään). Saatiin haava putsattua ja laastaroitua metsässä, joten jatkettiin vielä Minnan kanssa esineruutun.
Viirulla oli kaksi esinettä peräkkäin kummallakin sivurajalla, Ensimmäisiä piti haeskella pitkäänkin, seuraavat löytyivät ja palautuivat nopeasti, hiusharjakin. Minna kehotti lähettämään ruutuun samoin kuin ukollekin, eikä vain antaa juoksennella ruudussa.
Pikkuisen vielä käveltiin. On ne herttaisia: kysyvät aina lupaa uimiseen. Nyt lupasin ymmärtämättä kysymystä, mutta sieltähän tyytyväiset tytöt löytyivät suo-ojasta.
Aiemmin viikolla käytiin Josepan tottiskimppatreenissä. Porukkaa oli paljon, tulin myöhässä ja ehdin hermoilla, että pimeä laskeutuu ennen meidän vuoroamme. Päästiin kuitenkin tekemään, ja nyt Viirulle näyttää auenneen metrinen hyppynouto haluamallani tavalla. Ja taas voi naureskella minulle, kun hämmästelen, että treenaaminen tuottaa tulosta.
Pk-lajien paha karma ilmeni myös tottistreenissä. Kapula hajosi lainakäyttäjällä. Yritetään liimata. Pitäisikö vain ymmärtää, etteivät pk-lajit sovi meille? Lelut pissataan, kapulat hajoavat, kädet purraan.
Tässä vielä kuvia viime sunnuntain agilityn piirinmestaruuksista:
Aamulenkki käytiin Tukholminlammilla ja nähtiin pitkästä aikaa Josi-tolleri. Kohta Piki pääsi tallaamaan piirinmestaruushakurataa ja minä maalimieheksi. Lopulta metsään tuli vain yksi haku- ja yksi EK-koira. Olin hakukoiralle niin ahtaassa laatikossa, että lihakset löivät loukkua jo hyvän aikaa ennen kuin koira löysi minut. Hyvä että löysi :) Kokeen jälkeen treenasimme talkoolaisporukalla. Viirulla oli voittajaluokan rata lisättynä neljännellä ukolla. Alun turreikkoon tuli kaikkea muuta kuin suorat pistot, mutta valitettavasti tiesin, missä ukot luurasivat. Kaikki ukot löytyivät hyvin, viimeinen 300 metrissä vaati useamman lähetyksen. Viru ilmeisesti humpsahti suo-ojaan ensimmäisellä lähetyksellä, ja kesti aikansa ennen kuin se punnertautui sieltä pois. Samasta kohdasta ei tehnyt mieli mennä uudelleen. Ensimmäinen ukko ei palkannut, seuraavalla Viiru pienesti ennakoi hallintaantuloa, kolmannella maalimies palkkasi itsekseen ja viimeisellä minun luvallani. Kyllä tuli Viirulle kehuja, ja minäkin kuulemma liikuin rohkeasti :)
Kun olin maalimiehenä, puretin käteni leikin tuoksinassa (ei siis ollut koiran eikä koiranohjaajan syy - ei kenenkään). Saatiin haava putsattua ja laastaroitua metsässä, joten jatkettiin vielä Minnan kanssa esineruutun.
 |
| Onni on mies, joka huolehtii auton ensiapulaukun päivityksestä <3 |
Viirulla oli kaksi esinettä peräkkäin kummallakin sivurajalla, Ensimmäisiä piti haeskella pitkäänkin, seuraavat löytyivät ja palautuivat nopeasti, hiusharjakin. Minna kehotti lähettämään ruutuun samoin kuin ukollekin, eikä vain antaa juoksennella ruudussa.
Pikkuisen vielä käveltiin. On ne herttaisia: kysyvät aina lupaa uimiseen. Nyt lupasin ymmärtämättä kysymystä, mutta sieltähän tyytyväiset tytöt löytyivät suo-ojasta.
Aiemmin viikolla käytiin Josepan tottiskimppatreenissä. Porukkaa oli paljon, tulin myöhässä ja ehdin hermoilla, että pimeä laskeutuu ennen meidän vuoroamme. Päästiin kuitenkin tekemään, ja nyt Viirulle näyttää auenneen metrinen hyppynouto haluamallani tavalla. Ja taas voi naureskella minulle, kun hämmästelen, että treenaaminen tuottaa tulosta.
Pk-lajien paha karma ilmeni myös tottistreenissä. Kapula hajosi lainakäyttäjällä. Yritetään liimata. Pitäisikö vain ymmärtää, etteivät pk-lajit sovi meille? Lelut pissataan, kapulat hajoavat, kädet purraan.
Tässä vielä kuvia viime sunnuntain agilityn piirinmestaruuksista:
 |
| Kuva: Janika Naukkarinen |
 |
| Kuva: Janika Naukkarinen |
 |
| Kuva: Janika Naukkarinen |
maanantai 18. syyskuuta 2017
Piirinmestaruuskisa jatkuu
Roosa otti lauantaina kuvia. Kiitos!
Okseri oli kaikilla kolmosten radoilla sekä lauantaina että sunnuntaina, ja erilaiset rimat tuottivat monille koirille vaikeuksia ja jopa havereita. Jälkimmäinen rima oli onneksi hajoava, mutta vaikutti siltä, että moni koira ei havainnut sitä lainkaan. Viirulle oli ehkä hyötyä lukuisista set point -harjoituksista.
Miten voi hyllyttää putkien 14 - 15 väliin? Vastaus näkyy alla olevassa kuvaparissa. (Olimme jo saaneet vitosen keppien jälkeiseltä renkaalta, kun en ollut uskaltanut lähteä kepeiltä ajoissa päällejuoksuun.)
Erään hyllyn anatomia:
Sunnuntaina kisattiin yksilöpiirinmestaruuksista. Hyppyradalla Viiru irtoili ihan mahdottoman hyvin ja suoritti vissiin viisi ylimääräistä estettä: hypyn 17 ennen putkea 7, putken 5 hypyn 9 jälkeen ja sitten hypyn 9 vielä uudelleen, kepit aloitettiin lukuisia kertoja ja sitten tein vielä saman virheen toistamiseen eli Viiru hyppäsi hypyn 17 ennen putkea 16. Mutta tosiaan muutenkin irtosi hyvin!
Agilityradalta teimme nollan, ja miinusaikaakin tuli ihan selvästi. Sijoitus oli toinen. Rata tuntui oikein sujuvalta, eikä ole videota viemässä tätä illuusiota. Hyvä Viiru!
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
Okseri oli kaikilla kolmosten radoilla sekä lauantaina että sunnuntaina, ja erilaiset rimat tuottivat monille koirille vaikeuksia ja jopa havereita. Jälkimmäinen rima oli onneksi hajoava, mutta vaikutti siltä, että moni koira ei havainnut sitä lainkaan. Viirulle oli ehkä hyötyä lukuisista set point -harjoituksista.
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
Miten voi hyllyttää putkien 14 - 15 väliin? Vastaus näkyy alla olevassa kuvaparissa. (Olimme jo saaneet vitosen keppien jälkeiseltä renkaalta, kun en ollut uskaltanut lähteä kepeiltä ajoissa päällejuoksuun.)
 |
| Ratapiirros: Esa Muotka |
Erään hyllyn anatomia:
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
Sunnuntaina kisattiin yksilöpiirinmestaruuksista. Hyppyradalla Viiru irtoili ihan mahdottoman hyvin ja suoritti vissiin viisi ylimääräistä estettä: hypyn 17 ennen putkea 7, putken 5 hypyn 9 jälkeen ja sitten hypyn 9 vielä uudelleen, kepit aloitettiin lukuisia kertoja ja sitten tein vielä saman virheen toistamiseen eli Viiru hyppäsi hypyn 17 ennen putkea 16. Mutta tosiaan muutenkin irtosi hyvin!
 |
| Ratapiirros: Esa Muotka |
Agilityradalta teimme nollan, ja miinusaikaakin tuli ihan selvästi. Sijoitus oli toinen. Rata tuntui oikein sujuvalta, eikä ole videota viemässä tätä illuusiota. Hyvä Viiru!
lauantai 16. syyskuuta 2017
Vireen säätelyä
Tänään PoKSin kisoissa oli tavoitteenani ohjata tosissani, loppuun asti, jokainen este, olla luovuttamatta. Ensimmäinen rata oli joukkuepiirinmestaruusrata, joten siinä se onnistui luonnostaan. Täysillä joukkueen hyväksi. Tulos pitää saada, ja mahdollisimman hyvä!
Ohjasin kuitenkin radan takareunassa olevan keinun huolimattomasti, ja sitten olinkin monen esteen ajan kroonisesti myöhässä. Vitosella ja puolentoista sekunnin yliajalla kuitenkin selvittiin. Muistelinkin, että tällä tuomarilla ei vauhtini riitä. (Muilta radoilta ei saatu aikaa.)
Kiva, kun Tiina oli taas kuvannut radan ihan pyytämättä.
Team Tarupai (kaksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa ja kaksi paimenkoiraa) ei saanut tulosta, mutta kiva päivä oli. Ensi vuonna uudestaan! Huomaa videosta, että olen luopunut tolleriliivistä Joan 10-vuotistakin hyväksi. Olin unohtanut pukineen kaapin perukoille, mutta muistin sen tänään, kun piti pukeutua edustusasuun.
Vitosella sijoituimme toisiksi. Taas palkinnoilla ;) Palkintojenjaossa tuomari Esa Muotka totesi koiran olevan kivanoloinen ja ohjaajan olevan koiran tiellä. Kuulostaako tutulta? Ei ole kauaakaan, kun Sari Kärnä sanoi hakukoulutuksessa koiran olevan loistava ja ohjaajan himmentävän loistoa.
Muilla radoilla onnistuin säilyttämään hyvän, tosissaan olevan vireen itselläni, mutta hylkäydyimme joko hitauteni tai skarppaamattomuuteni/radanlukutaidottomuuteni vuoksi. Hyvä vire ja hyviä hyllyjä! Yksittäisistä asioista treeniin pitää ottaa päällejuoksu kepeillä. Joka radalla olisi tarvittu minulta rohkeampaa etenemistä kepeillä.
Tänään ilma oli syksyisen kolea, käsineet ja pipot pitää kaivaa esille. Aamulenkeillä tarvitaan jo heijastinliivejä ja kohta lamppujakin. Uusi puru hohtaa.
Ohjasin kuitenkin radan takareunassa olevan keinun huolimattomasti, ja sitten olinkin monen esteen ajan kroonisesti myöhässä. Vitosella ja puolentoista sekunnin yliajalla kuitenkin selvittiin. Muistelinkin, että tällä tuomarilla ei vauhtini riitä. (Muilta radoilta ei saatu aikaa.)
Kiva, kun Tiina oli taas kuvannut radan ihan pyytämättä.
Team Tarupai (kaksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa ja kaksi paimenkoiraa) ei saanut tulosta, mutta kiva päivä oli. Ensi vuonna uudestaan! Huomaa videosta, että olen luopunut tolleriliivistä Joan 10-vuotistakin hyväksi. Olin unohtanut pukineen kaapin perukoille, mutta muistin sen tänään, kun piti pukeutua edustusasuun.
Vitosella sijoituimme toisiksi. Taas palkinnoilla ;) Palkintojenjaossa tuomari Esa Muotka totesi koiran olevan kivanoloinen ja ohjaajan olevan koiran tiellä. Kuulostaako tutulta? Ei ole kauaakaan, kun Sari Kärnä sanoi hakukoulutuksessa koiran olevan loistava ja ohjaajan himmentävän loistoa.
 |
| Hmmm, palkinnot ovat oikein jees. |
Muilla radoilla onnistuin säilyttämään hyvän, tosissaan olevan vireen itselläni, mutta hylkäydyimme joko hitauteni tai skarppaamattomuuteni/radanlukutaidottomuuteni vuoksi. Hyvä vire ja hyviä hyllyjä! Yksittäisistä asioista treeniin pitää ottaa päällejuoksu kepeillä. Joka radalla olisi tarvittu minulta rohkeampaa etenemistä kepeillä.
Tänään ilma oli syksyisen kolea, käsineet ja pipot pitää kaivaa esille. Aamulenkeillä tarvitaan jo heijastinliivejä ja kohta lamppujakin. Uusi puru hohtaa.
 |
| Aamusumussa taikaviittaritarit käyvät loistavalle polulle. |
perjantai 15. syyskuuta 2017
Vain tottista
Olemme valmistautuneet agilityn piirinmestaruusviikonloppuun treenaamalla pk-tottista useampana iltana, parina iltana ihan porukassa. Avustajan avulla saatiin aikaan hyppy metrin esteen yli vaikka kapula meni edellä. Riittää, että appari oli esteen takana, palkkaakaan ei tarvittu.
Viiru on mahdottoman ihastunut possuleluun. Nostin sen turvaan auton konepellille - eikös Viiru ollut auton päällä saman tien. Myös muut koirat ihastuvat possuun. Mutta menetimme sen - treenikaverin nuori poikakoira pissasi possurukan päälle. Toiveissa on saada vielä Viirulle uusi.
Viiru on ihastunut myös Pikille hankittuun punottuun leluremmiin. Miten sellaista olisi tarkoitus kisoissa käyttää? Viiru roikkuu siinä koko ajan, huomenna kokeillaan taas. Taistelutahdoton, leikkihaluton muorikoira.
Tänään ilo syntyi pienistä asioista: perjantaista, lähilenkistä naapurin ja naapurin koiran kanssa, ämpärillisestä omppuja.
Viiru on mahdottoman ihastunut possuleluun. Nostin sen turvaan auton konepellille - eikös Viiru ollut auton päällä saman tien. Myös muut koirat ihastuvat possuun. Mutta menetimme sen - treenikaverin nuori poikakoira pissasi possurukan päälle. Toiveissa on saada vielä Viirulle uusi.
Viiru on ihastunut myös Pikille hankittuun punottuun leluremmiin. Miten sellaista olisi tarkoitus kisoissa käyttää? Viiru roikkuu siinä koko ajan, huomenna kokeillaan taas. Taistelutahdoton, leikkihaluton muorikoira.
Tänään ilo syntyi pienistä asioista: perjantaista, lähilenkistä naapurin ja naapurin koiran kanssa, ämpärillisestä omppuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)