Opettaisit sille jotain kotona!

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. On vepeilty Pikin alkeiskurssilla, aksattu ohjatuissa treeneissä, penkkiurheiltu (ei suinkaan jalkapalloa, vaan sitä vaativampaa lajia), sairastettu viikon verran (ei koirat), ihan vähän pihatoikoiltu, aloitettu hyppytekniikkatreenit Riikan neuvoilla, käyty tapaamassa Viirun sulhasehdokasta, ilmoitettu Agirotuun joukkue nimeltä Toimii kuin Unelma. 

Sheltti-vinttikoira-mix ja aussie (kuva: Tiina Hiltunen)

Pubin (Ardiente Cinco Jotas) kanssa lenkkeiltiin Kuopiossa. Tiina Hiltunen otti hienoja kuvia (täällä). Jokainen kuva on omalla tavallaan ihastuttava. Pubi oli herrasmies, ja ensimmäisen käsilaukun heilahduksen jälkeen yhteisymmärrys oli saavutettu ja koirat lenkkeilivät rauhassa, kukin omiaan puuhaillen. Marjutin blogissa on eloisa kuvaus vierailustamme.

Kuva: Tiina Hiltunen

Pikin vepessä on hankala edetä, kun Piksu ei osaa noutaa. Siitä tuo otsikon kommentti (onneksi vepeä seuranneessa agilityssa kouluttaja oli rehellisyytensä lomassa myös aidosti kannustava). Eilen Piki toi patukan monta kertaa käteeni ja eikä automaatti pylly maahan - kita auki toiminut säännönmukaisesti. Jotain olen siis ehkä opettanut. Valitettavasti opetin myös, että seuraamisesta rangaistaan heittämällä koirarukkaa lelulla.

Kuva: Tiina Hiltunen

Sitten sännätään juhannuksen viettoon!

Kesän merkkejä

Mökillä oli melkoisen kylmää ja tuulista, mutta silti oli hyttysiä. Vähän tuli hiki, kun riivin pitkäksi venähtäneen ruohon seasta aikaa sitten trimmaamiani herukkapensaiden oksia ja roudasin ne risukasaan.

Viiru halusi hypätä kottikärryihin. Ja kun kottareissa isumisesta sai namia, kyytiin olisi pitänyt päästä yhä uudestaan.

Mökki ei ollut koirille tavanomainen vapauden valtakunta, kun joka puolella oli linnunpoikaisia. Tässä kuvassa keskellä nököttää pesästä pudonnut variksenpoikanen. Emme sitten olleet koirien kanssa mökin pihalla, vaan hengailimme muualla ja sielläkin varoimme lintuperheitä.

Vaikka viikon verran on ollut kylmää, kesä on kuitenkin normaalia pidemmällä. Alla olevassa kuvassa kukkivat harakankellot kuten tarkkaavainen lukija erottaa Pikin mustaa lonkkaa vasten ja Viirun pään yläpuolella.

Aina ei voi voittaa

Piki kävi viikolla paimenessa ja vepen kuivatreeneissä, Viiru fyssarilla. Paimennus sujui taas hyvin. Vepetreeneissä oli liikaa häiriöitä viennin/tuonnin opetteluun, kun nouto ei suju muutenkaan. Miimi toi Viirua varten lainaan kilon kapulan, ja sitäkös Piki kanniskeli ylpeänä kotipihalla kaikkien ihastellessa. Vepetreeneissä Pikseli oli myös niin hämmentynyt että istui hyvän tovin patukka suussa :)

Fyssarilla Viirulla oli taas ne normaalit jumit, jotka pehmenivät hyvin. Mutta miksi on normaalisti jumeja? Agilitykoirilla on, Viiru on pieni maksi ja lisäksi aika pitkärunkoinen. Helin mielestä hyppytekniikkatreeneistä olisi Viirulle iso hyöty ihan jumppanakin. Sääli, ettei nyt kesällä ole koulutusta tarjolla. Toisaalta Helin mielestä ehkä parempi olisikin syksyllä kesätauon jälkeen. Katsotaan, mitä saadaan järjestettyä.

Perjantaina oli liian flunssainen lähtemään tokotreeniin - vaikea treenata nioden kääpiöiden kanssa, kun ei pysty olemaan pää alaspäin, koska nokka vuotaa niin vuolaasti. Perjantaiolo löytyikin vapaasta samoilusta Kuhasalossa. Sinne oli tullut lampaita, joita nuo paimentyttäret eivät (onneksi) lainkaan havainneet. 

Tänään lauantaina tehtiin hakuharkoissa ihan suunnittelematta kokeenomainen treeni, kun se oli yhdellä ryhmäläisellä mielessä. 100 metriä, kaksi ukkoa, ja lisäksi sen jälkeen vielä kaksi löytöä palkaksi. AVOon tarvitaan vielä 100 m ja yksi ukko lisää. Huoh, ne olemattomat suorat pistot. Lähetin ykköselle kaksi kertaa huolellisesti - Viiru ei saanut hajua suoralta ja kaarsi takaisin, kun ei siellä mitään ole. Toiselle puolelle hieno tyhjä. Kolmosen lähetyksestä löysi ykkösen. Tuplahuoh. Neloselle hyvä tyhjä ja paluumatkalla ukon löytö. Sitten vielä ne helpot löydöt :) Treenin kuluessa Viirua ei haitannut vaikkei saanut palkkaa paitsi viimeisiltä ukoilta. Seuraavassa treenissä sitten palkkaa - ja ykköselle on mentävä. Ilmaisut olivat ok.

Treeniin tullessa yhtä masensi koiran haastellisuus, yhtä oma haasteellisuus ja yhtä ruuhkavuosien haasteellisuus. Lopuksi kaikki olivat hyvällä mielellä, jopa minä, jonka neropattikoira menee minne camelbootsit vievät. Metsä parantaa sielun vaikkei siellä karjuisi tai nyrkkeilisi (HS). Lisäksi olimme Einonhovin Natura-alueella, jossa sielu tosissaan lepää. Vielä loppuun rentouttava lenkki, jossa ihminen saa olla hiljaa tai purkaa sydäntään ja koira jolkotella minne haluaa, nuuskia kaikki varvut jotka haluaa ja olla ihan rentona tuttujen muiden koirien kanssa... Idyllin rikkoi työlinjainen torpedo, joka jostain oli keksinyt auton jahtaamisen. Yksi auto tuli ja meni, ja sitä Piki lähti jahtaamaan. Tuttu kuski pysähtyi ja Piki palasi. Tämä taimi sitten kitkettävä.

Testivoittajan kuiva kukkaisuus

Lauantaina putkahti sähköpostiin Kennelliiton lausunto Pikin kyynäristä: vasen 1, oikea 0. Kuten viimeksikin. Saatteessa luki: "Vasemman kyynärpään ulokkeen yläulkoreunassa on pieni uudisluumuodostus (sama, joka näkyy röntgenkuvassa). Muutos ei ole kasvanut. Ei muuta kyynärnivelen kasvuhäiröön viittaavaa."

Varkaus Varkaudessa

Viihdyttävä kisapäivä Varkaudessa vaikka kisakirja säästyi taas merkinnöiltä. Salme Mujusen radat olivat taattua laatua: suoria putkia, vauhtia, vain yhdellä radalla puomi, armeliaat ihanneajat. Minä tykkään. Siitä en kauheesti tykännyt, että taas lähdettiin numerolla 1, mutta alkaahan siihen tottua. Jonkun on oltava ensimmäinen ja näytettävä tietä.

Yksi vitosen rata tuli, kun en ymmärtänyt etukäteen ajatella, mistä välistä Viiru tulee ulos kepeiltä, ja olin sitten myöhässä ohjaamassa A:lle.

Tavoitteena oli tehdä kepit ja kontaktit hyvin kaikilla radoilla. A:t olivat hitaahkoja - mutta ainakaan ei loikannut. Puomi oli oivallinen.  Selvittiin ilman keppivirheitä.

Muilta radoilta tuli hyllyt vähän oudommista syistä. Kyllä se Viiru keksii :) Toisella radalla oli alkusuorassa hyppy, kaksi suoraa putkea, hyppy ja suora putki. Menin toisen putken loppupäälle kutsumaan. Viiru pysyi lähdössä hyvin, juoksi putket mutta kiersi jälkimmäisen hypyn ja sujahti viimeiseen putkeen. Niin sitä pitää!

Seuraavalla radalla lähdössä oli hieman odottelua, ja innostin Viirua möhnyttämällä sitä. Näin en olekaan ennen tehnyt. Enkä ehkä tee toiste. Kun olin asettumassa pakkovalssiasemiin kakkoshypylle, kukas se siellä hipsikään perässä. En minä ole ravista/hetsaa/möhnytä ennen käyttöä -tyyppiä! Kyllähän olin nähnyt tämän varkauden tulevan, sen verran on varastelua ollut treeneissä ja seisomaan nousuja kisoissa. Saatiin tehdä rata kuitenkin - ja pakkovalssi onnistui taas. Kävin erikseen kiittämässä Mari Lukkarista, joka opetti minulle tämän idioottivarman tavan.

Kuka voisi olla harmissaan noin iloiselle ja itseluottavaiselle nassulle? Varsinkin kun loppuviimeksi on kyse omista koulutusvirheistä.

Viimeisellä radalla hokasin rataantutustumisessa, että muut kisaajat tutustuvat eri rataan kuin minä. Opettelin lopuksi oikean radan ja ohjauksen. Mutta minkä muistin sitten itse radalla? Sen ensimmäisen ja väärän. Muuten oikein hyvä ja sujuva rata (kuten oikeastaan muutkin).

Ei siis tosiaankaan tullut tuplanollaa! Nyt pidetään vähän taukoa, ja yritetään saada kasaan Agirotu-joukkue. Yksi koirakko on vielä epävarma.

Jännitystä

Tälle viikolle sattui sellainen harvinainen päivä, että Piki väsyi ihan kunnolla. Aamulla Miimin kanssa paimeneen, päivä kyläilemässä Liperissä, illalla hakuradan tallaus ja loppulenkki. Paimennus oli taas sujunut hyvin.

Pikin kyynärkuvan suhteen eletään vielä jännityksessä. Maanantaina saatiin radiologin lausunto, ja tiistaina pääsin puheisiin kouvolalaisen ortopedin kanssa. Kummankin mielestä minimaalisia muutoksia eikä nivelrikkoa lainkaan. Evidensian lääkärin mukaan ei ole mitään lääketieteellistä syytä rajoittaa koiran elämää millään tavalla. Lauantaina tehtiinkin sitten vähän piha-aksaa.

Kennelliiton lausuntoa odotellaan. Lausuntoa ei pääse etukäteen maksamaan Omakoira-palvelussa, ehkä jonkin järjestelmän virheen vuoksi. Sähköpostiini ei ole vastattu, ja puhelimessa asenne oli mitäs tänne soittelet, en minä voi sulle maksulinkiksi kuule muuttua.
 

Viikon varrella jäivät Viirun agility ja vepen teoria töiden vuoksi. Huomenna pääsee taas kisoihin treenaamaan, ehkä putkenpäitä(?). Varkauteen lähdetään kuuden jälkeen aamulla; onneksi on hyvää matkaseuraa :) Sitten saa aksakisaaminen olla Agirotuun saakka. Ehkä voisi alkaa katsella hakukokeita. Eilen Miimi ampui Viirulle tuulisella nurmikentällä. Paikkamakuussa viiksikään ei värähtänyt, ja seuraamisessa häntä pikemminkin nousi ja heiluminen kiihtyi.

Keskiviikon hakutreeneissä painostavassa kuumuudessa ja hiostavassa sateessa Viirulla oli myös tyhjiä ja palkaton. Mainiosti meni. Jatkossa pannaan ukot merkiltä eteenpäin, jotta eteenpäin kaartaminen vahvistuu. Lauantaina Piki tuurasi neljän ukon verran. Muilla koirakoilla teemana oli ylämäkeen ja näreikkköön irtoaminen. Sinnehän Pikinkin piti mennä. Kulmissa apuna oli näkölähtö ja nelosella näreikössä ääni. Kolmonen oli ihan pimeänä (Pikin suosikkihenkilö). Kaikille Piki lähti hyvin, juoksi suoraan ja meni perille asti. Näreikköön ylämäkeen lähteminen vaati ensin pienen pyörähdyksen.

Tokoiltu on pikkuisen pihalla ja kentällä. Pikillä on noutoesineenä ollut vaihteeksi patukka. Viirun metallikapulasta on maalarinteippi revitty minimiin. Kotipihalla oli niin hyvät palkat, että Viiru oma-aloitteisesti kävi hakemassa metallikapulan. Seuraavana päivänä kentällä metalli oli taas ällöä. Suurin ponnistuksin makupalan siintäessä silmissä prinsessa sai sen nostettua ja pideltyä varovasti. Pikin seuraamisessa siirryttiin pikkupätkiin (ilman imutusta), vapautukseen ja riehakkaaseen palkkaan. Edelleen siis etenemme hitaasti mutta epävarmasti. Kiitos treenikamuille neuvoista!

Plussia ja miinuksia

Kisattiin Viirun kanssa neljä hyllyä PoKS:n kisoissa hellesunnuntaina.

Moitimme:

• Vetelää, puolitajutonta, tavoitteetonta, unohtelevaista ohjaajaa
• Kummallisten ohjausten kokeilua (Tälle radalle en tee yhtään valssia!)
• Ohjauksen hajoamista ensimmäiseen virheeseen
• Koiraa, joka katsoo A:n harjalta ja näyttää hihkuvan: Katso kun mä loikkaan täältä! Mä lennän!
• Ohjaajaa, joka vain katsoo hölmönä vieressä ja jatkaa rataa. 
• Ensimmäisenä lähtemistä - ei päästy kuin yhteen valokuvaan. 
• Väärien putkenpäiden opettelemattomuutta - alla on kuva seuraavasta treenistämme - eikä yhtään valssia tai rääkäisyä sallittu!
• Ekaa kertaa kokeiltua pakkovalssia kepeille
• Koiran huonoa hyppytekniikkaa
• Kuumaa säätä

Osa Martti Salosen radasta

Kiitämme:

• Ohjaajaa, joka säilytti iloisen mielen koko pitkän päivän, nautti hyvästä seurasta, sai raitista ilmaa, aurinkoa ja liikuntaa
• Rohkeutta kokeilla ja keksiä uusia ohjauksia myös kisoissa: Voiskohan tän ohjata kokonaan takaaleikkauksilla? (No ei voi.) Huh, unohdin tehdä persjätön - no onneksi työkalupakissa on poispäinkääntö-viskileikkaus.
• Nopeinta aikaa, koska koira irtosi radan puolivälistä maaliin
• Koiraa, joka teki keinut kunnolla, eikä ole koskaan pelännyt keinua.
• Ohjaajaa, joka antoi koiran suorittaa keinun rauhassa.
• Ensimmäisenä lähtemistä - hyvä harjoitella sitäkin, ettei oikein ehdi kerrata ohjauksia mielessään.  Koiraa, jonka voi vain kaivaa häkistä.
• Vääristä putkenpäistä kisatilanteessa en keksi mitään kiittämistä.
• Koiran pysymistä lähdössä, vaikka menin neljännelle esteelle kutsumaan.
• Yleisön edustajia, jotka huomasivat koiran huonon hyppäämisen, ja tarjoutuivat auttamaan.
• Viileää hallia, jossa koira ja ohjaaja saivat chillailla.
• Nuusku ja Rapsua siitä, että ne ovat olemassa.

Mä olen niin pienoinen. Ja aurinko paistaa silmiin. (Kuva: Roosa Tykkyläinen)

Kyynäränkuvausreissu

Viikon varrelta: Susu tuli, Viiru aksasi, Viiru ja Susu hakuilivat, Piki, Viiru ja Susu tokoilivat, Susu ja Piki reissasivat.

 

Paimenten yhteinen harrastus

Viirun agilityn itsenäisessä treenissä Tuomas opasti alkuun. Rata oli Eyewitness-kasvattileiriltä. Alussa mentiin töröttämään kolmoshypyn tuntumaan ja kolmonen ohjattiin pakkovalssilla. A:n jälkeen persjättö ja koiran heitto hypylle 5 - mutta ei kepeille :) Kutoselle saksalainen. Hyppy 13 ohjattiin yläsiivekkeen kautta, mikä olikin luontevaa. Pituus oli vaihdettu keinuun ja 18 ohjattiin viskillä tms. Puomilta piti ottaa etumatkaa, jotta ehti 22:n takaakiertoon+valssiin. Kiva rata!

Rata: Tuomas Haverila

Haussa vahvistettiin edelleen uutta lähetystapaa ja suoraa lähtemistä. Nyt oli tyhjäkin. Hyvin lähti:) Ensi kerralla enemmän tyhjiä ja ehkä palkaton ukko. Kohta kokeeseen! Mutta ampumista pitää taas treenata. Viiru nousi ja liikkui paikkamakuussa, seuraamisessa ei juuri vaikutusta.

Tokokentällä oli paljon häiriötä, mutta saatiin Pikselin kanssa treenattua seuraamista ja noutamista - tai näytettyä Sirkulle. Kapulan kanniskelussa pitää minun muistaa pysähdellä, aluksi ihan nanosekunniksi.

Perjantaina lähdettiin pitkään suunnitellulle reissulle, joka ei sitten mennyt lainkaan kuten oli suunniteltu. Yhtä epäonnisesti kävi vuosia sitten, kun Mörkön kanssa lähdettiin etelän tietäjiä tapaamaan (eli Aistiin syringomyeliaepäilyllä).

Facebookin kuvateksti perjantai-iltapäivältä: Pikseli vetää sikeitä eläinsairaalan parkkipaikalla Vantaalla. Aamuseiskalta lähdettiin Kouvolaan otattamaan tietokonetomografiakuvaa Pikin kyynäristä. Imatralle kun ehdittiin tuli soitto, että Kouvolassa laite ei toimi. Selvittävät. Vajaan tunnin päästä selvisi, että ei saa tänään korjattua, mutta uudessa paikassa Vantaalla on laite. Jos meette äkkiä, lääkäri on paikalla. Tähän mennessä Sirkku oli soitellut muut paikat: ei pääse. Ei kun kiireellä Tammistoon. Laite oli, mutta ei osaamista, vanhentuneet ohjeet vuodelta 2011. Onneksi oli tuo melkein ELK mukana :) Nyt on kuvat otettu ja lähetetty lausuttaviksi. Saa nähdä, mitä tulee. Nyt pitäis vielä selvitä kotiin. Onneks lapset auttaa siinäkin. Ja onneksi ei ollut mitään akuuttia!

Älä ressaa! Kaikki on ihan hyvin.

Tietysti voi kysyä, miksi emme kääntyneet Imatralta takaisin. Kaikenlaista järjestelyä oli tehty, vapaapäivä otettu, pitkä matka ajettu, tukihenkilö järkätty mukaan - - eikä puhelimessa lainkaan annettu ymmärtää, että Vantaalla ei ole asiantuntevaa lääkäriä paikalla. Kennelliiton vanhentuneen ohjeen mukaan ottivat röntgenkuvatkin... Niistä ei tarvinnut sentään lopulta maksaa. Toivottavasti ensi viikolla selviää kyynärän tilanne.

Piki piilossa puskassa

Ihanat säät. Yhtenä päivänä männyn siitepöly lenteli isoina pilvinä. 

Kuivan kevään orava

Olen koonnut joukkuetta Agirotuun, kun viime vuonna jäi pääsemättä sinne. Yksi koirakko vielä puuttuisi. Samalla voisi osallistua seniorien avoimeen SM-kisaan, mikäli olen ymmärtänyt säännöt oikein.