lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jännitystä

Tälle viikolle sattui sellainen harvinainen päivä, että Piki väsyi ihan kunnolla. Aamulla Miimin kanssa paimeneen, päivä kyläilemässä Liperissä, illalla hakuradan tallaus ja loppulenkki. Paimennus oli taas sujunut hyvin.

Pikin kyynärkuvan suhteen eletään vielä jännityksessä. Maanantaina saatiin radiologin lausunto, ja tiistaina pääsin puheisiin kouvolalaisen ortopedin kanssa. Kummankin mielestä minimaalisia muutoksia eikä nivelrikkoa lainkaan. Evidensian lääkärin mukaan ei ole mitään lääketieteellistä syytä rajoittaa koiran elämää millään tavalla. Lauantaina tehtiinkin sitten vähän piha-aksaa.




Kennelliiton lausuntoa odotellaan. Lausuntoa ei pääse etukäteen maksamaan Omakoira-palvelussa, ehkä jonkin järjestelmän virheen vuoksi. Sähköpostiini ei ole vastattu, ja puhelimessa asenne oli mitäs tänne soittelet, en minä voi sulle maksulinkiksi kuule muuttua.
 



Viikon varrella jäivät Viirun agility ja vepen teoria töiden vuoksi. Huomenna pääsee taas kisoihin treenaamaan, ehkä putkenpäitä(?). Varkauteen lähdetään kuuden jälkeen aamulla; onneksi on hyvää matkaseuraa :) Sitten saa aksakisaaminen olla Agirotuun saakka. Ehkä voisi alkaa katsella hakukokeita. Eilen Miimi ampui Viirulle tuulisella nurmikentällä. Paikkamakuussa viiksikään ei värähtänyt, ja seuraamisessa häntä pikemminkin nousi ja heiluminen kiihtyi.

Keskiviikon hakutreeneissä painostavassa kuumuudessa ja hiostavassa sateessa Viirulla oli myös tyhjiä ja palkaton. Mainiosti meni. Jatkossa pannaan ukot merkiltä eteenpäin, jotta eteenpäin kaartaminen vahvistuu. Lauantaina Piki tuurasi neljän ukon verran. Muilla koirakoilla teemana oli ylämäkeen ja näreikkköön irtoaminen. Sinnehän Pikinkin piti mennä. Kulmissa apuna oli näkölähtö ja nelosella näreikössä ääni. Kolmonen oli ihan pimeänä (Pikin suosikkihenkilö). Kaikille Piki lähti hyvin, juoksi suoraan ja meni perille asti. Näreikköön ylämäkeen lähteminen vaati ensin pienen pyörähdyksen.





Tokoiltu on pikkuisen pihalla ja kentällä. Pikillä on noutoesineenä ollut vaihteeksi patukka. Viirun metallikapulasta on maalarinteippi revitty minimiin. Kotipihalla oli niin hyvät palkat, että Viiru oma-aloitteisesti kävi hakemassa metallikapulan. Seuraavana päivänä kentällä metalli oli taas ällöä. Suurin ponnistuksin makupalan siintäessä silmissä prinsessa sai sen nostettua ja pideltyä varovasti. Pikin seuraamisessa siirryttiin pikkupätkiin (ilman imutusta), vapautukseen ja riehakkaaseen palkkaan. Edelleen siis etenemme hitaasti mutta epävarmasti. Kiitos treenikamuille neuvoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti