Muistokisat

Paljon on tullut muisteltua Topsukkaa ja yhteistä taivalta. Kiitos kaikille kauniista sanoista, joita on tullut eri kanavia myöten (kiitos, Eeva, myös lohduttavista kuvista). Sirkku kirjoittaa kaipuusta ja Heidi yhteisistä hetkistä. Nuusku ja Rapsu olivat Topille ainutlaatuiset Kaverit. Lauantaina JoAn kisoissa lämmitti monien myötäelo. Näitäkään ihania ihmisiä en tuntisi ilman Topia.

Kun aamulla ajelin kisoihin - ekoihin kotikisoihini - surkuttelin, kun Topi ei ehtinyt kisaamaan omassa hallissamme, ja itkeskelin kaikkea muutakin. Toistan itseäni, mutta ei voi mitään: Taas kun näin Viirun ilon ja innon, en voinut muuta kuin yrittää itsekin tsempata ja edes näytellä iloista. Viirua kohtaan muu olisi ollut epistä, kun kerran kisoihin oli lähdetty. Ajattelin, että vedetään tolleriliivi päällä hyvällä asenteella Topin muistoradat.

Anne Saviojan radat olivat meille hankalahkoja. Kohtaloksi koituivat jälleen kontaktit. Ekalla radalla tuli hylky, kun liikkeeni vapautti Viipon A:n kontaktilta ja se ennätti putken väärään päähän. Loppusuoralla yritin puomin jälkeen perjsättöä, jotta olisin päässyt ulkoreunaan magneetiksi (kuten uusi kouluttajamme on opettanut), mutta unohdin ottaa itsensä kontaktilta vapauttaneen koiran mukaan.

Muuten rata meni tosi hyvin ;) Ja vielä sujuvammin meni seuraava rata. Siitä otin 30jotain sadasosaa yliaikaa, kun vaadin Viirun oikeaan pysähdyspaikkaan ja seisotin kontakteilla, varsinkin keinulla. Kepit menivät kummallakin radalla vallan mainiosti. Jälkimmäisella radalla törötin Viirun tiellä, mutta hienosti Viipo väisti ja korjasi.

Kaarrokset olisivat vieneet maatakiertävälle radalle, jos eivät hallin seinät olisi olleet esteenä. Treenaamme siis kaarroksia, mutta ennen kaikkea minun pitää nyt miettiä kontaktien treenaaminen ja kontaktien suorittaminen kisoissa. Johdonmukaisuus puuttuu. Uskon, että Viiru kyllä kisoissakin tekee kuten on opetettu, kun on opetettu oikein. Vinkkejä otetaan vastaan!

Äiti ja tytär pääsivät palkinnoille. Kiri juoksi nollan B-radalla ja sijoittui toiseksi. Onnea! Viipo oli ohjaajan yliajalla kolmas. Kuvittelen, että talletan yliajat pankkiin, ja kolmosissa nostan ne miinuksina... Onkohan näin? Ja onhan yliaikanollaaja-tuurikontaktoija-Topin muistokisoissa säilytettävä linja. Rimoja ei kuitenkaan ruvettu pudottelemaan.

Muuten on vietetty hiljaiseloa ja lenkkeilty. Torstaina oli hyvät aksatreenit. Tänään sunnuntaina Viirulla oli  seuraa, kun Unelma, Pami ja Viia lähtivät Pärnälle lenkkeilemään. Ihana sää. Kova, puuskainen tuuli riipi lehdet puista. Ensi viikolla kylmenee.

Topi 4.10.2002 - 7.10.2013

Kun kävi ilmi, että Topi ei toivu, että syytä ja parantavaa hoitoa ei löydy, päätimme etukäteen hetken, jolloin on aika lähteä. Kun liikkuminen ei enää suju omin avuin, kun alkaa näyttää siltä, että elämä ei enää ole kivaa.

Topi heinäkuussa suolammen rannalla.

 Se hetki tuli viime torstaiaamuna, Topin 11-vuotissynttärin aattona. Synttärin Topi vietti mökillä; se on lempipaikka. Viikonlopuksi kokoontui koko perhe Topia hyvästelemään. Topi nautti, kun kaikki tytöt olivat kotona. Maanantai-iltana Topi nukkui ikiuneen.

Leinikkien lomitse luoksesi loikin.

Topista kasvoi ihana koira, ja se opetti minulle tavattoman paljon koirista, ihmisistä ja myös minusta itsestäni. Se tutustutti minut koiriin ja ihmisiin, joista tuli ystäviä. Ja vei paikkoihin ja tilanteisiin, joita en aiemmin osannut kuvitellakaan. Haluan ajatella, että Topilla oli hyvä elämä ja hyvä kuolema (tai ainakin teimme parhaamme). Topi teki minun elämästäni paljon vivahteikkaamman.

Hyvästi, pikku ukko. Nuku hyvin.

Siellä kaikki on hyvin.

Minihakuharkat

Hakuryhmämme kokoontui tänään Tukholminlammilla. Kisojen hakuradalla oli toinenkin kuoppa, jota piti kokeilla. Ihanat ryhmäläisemme ymmärsivät, että halusin pitää lyhyet harkat, jotta ehtisin olla perheen ja Topin kanssa. Viirulla oli kaksi ukkoa. Ja pidin viimekertaisen päätöksen: eka on haamu. Tai koska eka oli kuopassa, apuna oli ääni. 40 haukkua, Viiru mietti hieman ennen haukun aloittamista, piti tauon runsaan kymmenen haukun jälkeen (eikö tää jo riitä, tule sieltä!) - mutta ilman apuja aloitti ja jatkoi.

Toinen ukko olikin sitten haamu, joka loikki piiloon. Hyviä haukkuja 20. Selkäkipuinen maalimes palkkasi herkuilla, mutta pallollakin vielä leikittiin. Erittäin onnistunut treeni, nyt tarkoituksellisesti mukavuusalueen ytimessä. Kunhan tästä piristytään, tehdään taas paljon vaikeampi useamman ukon treeni.

Neiti Etsivä ja maalarinteipinriekaleiden arvoitus

Alkuviikosta eli vielä toivo BH-kokeeseen mahtumisesta, joten käytiin kentällä treenaamassa. Tiistaina Viirulle tehtiin melkoisen vaikeaa häiriötä melkoisen pitkässä paikkamakuussa, ja se nousi ja lähti tulemaan luokseni. Hmm, sellaista ei ole tapahtunut aikohin, mutta eipä ole paljon treenattukaan. Toruin, ja sitten paikkailtiin. Ja seuraavina päivinä paikkailtiin lisää. Mutta seuraamisen fiilis oli todella korkealla, samoin eteentuleminen luoksetulossa on edistynyt nopeasti. Tällaisen treenikaverin kanssa tottis on vaikka miten hauskaa. Tiistaina Viiru kävi myös lenkillä Zorron ja Elenan kanssa. Topin liikkuminen on niin huonoa, että se sai jäädä makoilemaan kotiin.

Meillä on ollut käynnissä lämmitysremontti, ja torstaina käynnistyi piharemontti. Viiru on viettänyt päivät Sirkun entisessä huoneessa, joka on kauempana pihasta ja melusta.Koirat ovat olleet kyllä yllättävän rauhallisesti, mutta ei Viirukaan kestä mitä vain. Neiti Etsivä löytää huoneesta kaikkea yllättävää. Perjantaina Viiru oli tuunaillut huoneessa ihan kunnolla, verhot sentään olivat ikkunoissa. Miksi pyllykarvoissa ja hännässä oli maalarinteipin ja paperin riekaileita? Arvoitus kiehtoo.

Torstaina käynnistyi JoAn syyskausi. Uusi kouluttaja Jari Lukkarinen oli suunnitellut radan, joka näytti paperilla helpommalta kuin olikaan.

Mutta Viirupa osasi kepit hienosti, myös muurin 15 jälkeen. Hypylle 13 ei ehditty harjoitella pienempää kaarrosta (ikuinen ajoitusongelmani) eikä loppusuoran saumatonta sujumista. Kiva treeni! Agilityn jälkeen käynnistyi vielä tokon voivoi-kurssi, jossa harjoittelimme maahan-seiso-maahan- ja maahan-istu-maahan-kaukoja. Siis liikeratoja namilla näin aluksi :) Saisi jo olla toppatakit mukana näin pitkissä treeneissä.

BH-kokeeseen emme sitten päässeet, mikä oli lopulta hyvä. Perjantaina oli vilskettä, kun Susu ja muutkin aikuistuneet tytöt palasivat kotiin viikonlopuksi ja myös Eve ja Nikke tulivat yökylään. Taas oli lenkkiseuraa! Lauantai-iltapäivänä käveltiin Niken sekä Sinan, Saimin ja Ulpun kanssa parin tunnin lenkki Lykynlammella. Tai varsinkin Nikke, Ulpu ja Viiru juoksivat, ja moninkertaisen matkan.

Ainutlaatuinen ei aina ole kaukana

treeni: Tuomas Haverila

Viirun agilityssa kokoontuivat kesän treeniryhmät viimeisen kerran. Talveksi otin vain yhden paikan, koulutettuun ryhmään. Kouluttaja tosin vaihtuu. Jännää! "Topin paikasta" keskiviikkoiltaisin hennoin luopua. Joka toinen torstai Viirulla on tokon voivoi-kurssia - kyllä, jätimme siis avon väliin. Viimeinen keskiviikkotreeni oli Tuomas Haverilan käsialaa. Rata sujui mainiosti. Kokeilin kepeille sitä, että menin valmiiksi vetämään koiraa ykkösväliin. Ei pelittänyt, vaatii siis treeniä. Toisaalta en erityisesti tykkää siitä ohjauksesta.

Keskiviikkona ja torstaina tarjoilimme Viirun nollakarkkeja. Torstaina kokeilimme vaihtaa koiria, mihin en ollut erityisen motivoitunut. Sain ohjattavakseni hitaan pienen medi-koiran - olin ihan tyytyväinen tsemppaavaan ohjaukseeni ja luulen, että koirallakin oli kivaa :) Viirun ohjaaja keksi alkuun hyvät ohjaukset, jotka pelittivät paremmin kuin minun kuvioni. Palasimme siis parinvaihtokokeilun jälkeen omiemme luokse, ja teimme kokonaiset radat. Viiru on kyllä luontainen viskileikkaaja. Varsinkin vauhdissa on ihan turha piipertää/niistää/pyörittää Viipoa saman siivekkeen ympäri, kun se suorastaa liitää viskiin.

Viikonloppuna oli Viirun mielestä ihan huippua tekemistä. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina käytiin metsässä ja vesistöjen äärellä patikoimassa. Satu tuli etelästä perinteiseen Pohjois-Karjalan patikointiviikonloppuun. Perjantaina ehdittin kiertää Kalliojärven kierros, ja vielä Tessullekin kerittiin. Topille (ja Viirullekin) hankittiin monenlaisia uusia namuja.

Kalliojärven kuningatar

Lauantaina ajettiin Ilomantsiin. Petkeljärven kansallispuistossa patikoitiin Kuikan kierros. Suosittelen, jos haluat nähdä vaeltaessasi muutakin kuin omien kenkien kärjet, juuria ja liukasta lillua/kiviä/pitkospuita. Reitti oli siis vaativuudeltaan helppo ;) Sadut sadunomaisessa metsässä.

Petkeljärven prinsessa

Tutustuttiin vielä Möhkön ruukkimuseon ulkoalueeseen. Itse museo oli kiinni, mutta se ei haitannut kosken, kanavien ja uimahuone Ryöpyn ihastelua. Kahvilalaiva Mantakin oli suljettu - mutta ihmeellistä: Koitajoen toisella rannalla, kesäteatteria ja laivaa vastapäätä oli aukioleva kahvila ja kauppa. Emäntä paistoi lättyjä ja keitti kahvia. Emmekä olleet läheskään ainoat asiakkaat, vaan kiirettä piti kauppiaalla!

Vesistöteemalla mentiin vielä sunnuntainakin. Kuhasalon luontopolkukin on vaellusreittioppaassa. Ainutlaatuinen ei aina ole kaukana. Pyhäselältä kävi raikas tuuli, ja lämpötila oli viiden asteen pinnassa.

Kukkosensaaren keisarinna

Samaan aikaan toisaalla: Topi relasi kotona.

Nykyään ei saa enää kunnon palvelusväkeä. Lattia on ihan pölyinen.

50-vuotislahja Hyvinkään taidemuseosta (alkuperäinen maalaus Yrjö Saarinen)

Hapuilua ja harmitusta

Maanantaina haussa oli viimeiset iltaharkat, seuraavaksi sunnuntaina. Pimenevää ja kylmenevää, navakka tuuli. Mentiin toissalauantain kisaradalle, mutta lyhennettiin aluetta reilusti. Tehtiin kuoppapiilo, jossa päällä oli levy ja sammalta. Viirun ukot olivat oikeassa takakulmassa ja kuopassa vasemman etulinjan tuntumassa mutta ei läheskään kulmassa asti. Oikealle Viiru piti lähettää kolme kertaa, ilmeisesti aika paljon tuulen vuoksi. Ensi kerralla ykkönen olkoon haamu. Haukku raikasi komeasti 30 - 40 kertaa. En mennyt ukolle. Kuopalle Viiru löysi nopeasti, nuuskutteli, kierteli, käveli päällä, ihmetteli - ja alkoi haukkua :)

Hakuharkkojen aikaan olisi pitänyt soittamalla ilmoittautua BH-kokeeseen, johon osallistumista olen suunnitellut lähes koko kesän. No en muistanut! Kun 20 minuuttia soittoajan jälkeen pirautin ilmoittautumisten vastaanottajalle, kuulin että viimeinen paikka oli mennyt muutama minuutti aiemmin. Ollaan ekana varasijalla. Ja onhan syksyllä vielä muitakin kokeita. Kyllä kuitenkin harmittaa, varsinkin kun tänä iltana Viiru löysi varsinaisen tottisteluilon myös Linnunlahden kentällä. Valo-siskon ja Ilonan sheltin kanssa harjoiteltiin paikkamakuuta häiriössä, seuraamista ja henkilöryhmää (siinä auttoivat muutkin). Pikkuisen muisteltiin Viirun kanssa liki-käskyä (eli suoraan eteen istumista), mutta jos kokeeseen päästään, enköhän kutsu Viipon sivulle. Itsekseni kävelin kaavion useampaan kertaan. Alan muistaa sen.

Aluksi kentällä oli paljon porukkaa, koska uusi pentukurssi alkoi. Topi oli mukana ja suhteettoman innoissaan koulutuskentälle pääsystä. Ei pienellekään kävelylle voinut kentältä poistua. Jee, me tehdään! Mutta mitä? Topi hengaili ja oli mukana menossa (häiriönä), kun Kiri tottisteli.

Viikonlopun viettoa (sis. tuplanollan)

Saisi tämä flunssailu jo päättyä, tylsää ja masentavaa. Säätkin muuttuvat ennusteen ensi viikolla syksyksi. Sirkku tosin kirjoitti jo eilen, että tänään on syksy.

Topi oli mökillä kuistilla loikoilemassa ja tähystelemässä.

Topi odottelee saunan eteisessä ja nauttii vilvoittelunameja (huomaa pöytäliina).

Lauantaina Viiru tapasi aimo lauman sukulaisiaan Miimin yllätyskekkereillä. Kiitos! Kotiin lähdettiin aikaisin, koska sunnuntaiaamuna Jee, mitä tänään tehtäisiin -Viipo ja köhivä, umpiväsynyt ohjaaja suuntasivat agilitykisoihin Pieksämäelle. Matkalla satoi rankasti Varkauteen asti, mikä ei ollut yhtään kivaa. Mietin, miksi ihmeessä yksikseni (ja sairaana) ajelen neljä tuntia eestaas parin minuutin kirmailun takia. Mieliala koheni kuitenkin, kun perillä avasin peräkontin ja näin iloiset silmät ja reippaat hörökorvat. Aurinkokin paistoi välillä.

Historia toisti itseään ;) Topin eka nolla oli Tuija Kokkosen radalta kuusi vuotta sitten Joensuussa Sirkun kanssa. Viiru tempaisi saman tien nollia kaksi Kokkosen radoilta. Kolmaskin rata oli tarjolla, mutta siihen ei ohjaajan tsemppi enää riittänyt, kun sama tuomari ei olisi voinut kuitenkaan sertiä antaa Viipolle (muuten kyllä olisin...) Kokeilin hönttejä ohjauksia, joista itsekin tiesin, etteivät ne pelitä. Maksullinen harjoitus. Toisella radalla, jossa sijoituimme ykkösiksi, ohjasin sen verran hyvin, että itsekin vallan yllätyin. Radalla oli myös Viirun lempieste pöytä - melkein meni yli, koska en jarruttanut ihan tarpeeksi, mutta Viiru kamppaili pysyäkseen pöydän päällä ja onnistui :)

Kyllä vetää vakavaksi tällaiset palkinnot. Missä lelut ja herkut?

Onneksi kaikki historia ei toistunut. Jotenkin on jäänyt mieleen nimenomaan Pieksämäeltä se, miten yritin innostaa ja leikittää Topia (turhaan) sekä pyysin seuraavalta ohjaajalta, ettei hän toisi koiraansa lähelle. Viirun kanssa tämmöisiä huolia ei ole. Videomateriaalia ei ole, muistot vain elävät. Viiru on kyllä mahtava tyyppi!