Silmälääkärissä ja suoria pistoja

Käytiin Kivuttomalla näyttämässä Pikin silmää, ja olihan siellä jotain:  Pikillä on vas. silmässä keltaisen vihreää eritettä, yluomen sisäpuolella verenpurkauma ja konjuktiiva punoittaa, luomen reuna on ehjä ja silmän pintaan ei tartu fluoreskaiini. Tuo viimeinen on siis hyvä juttu: itse silmässä ei ole mitään haavaa tai muutakaan vikaa. Hoitona on antibiottitippa silmään viikon ajan. Pitäisi ihan sillä parantua.

Piki pyristeli välillä vähän eläinlääkärissä, kun silmää tutkittiin ja hoidettiin, joten mietin, mitenhän saan illalla tipan laitettua. Sirkku kun on meillä yleensä hoitanut hoitotoimet (paitsi Topin pyllypesut). Ihan helposti onnistui tipan laitto ainakin ekalla kerralla.  

Pikihän ei ole yhtään kipeä, mutta se jäi kuitenkin varmuuden vuoksi kotiin, kun lähettiin hakuharkkoihin Viirun kanssa. Meitä oli vain kolme, mutta mikäs on luonnetesti- ja pk-tuomarin kanssa treenatessa. Viirulla oli vasemmalla puolella kaksi siirtyvää ja yksi tyhjä, oikealla kolme siirtyvää. Kaikki ukot olivat hip hei -ukkoja, jotka haamuttivat, taputtivat tai jotain muuta, kun koira oli lähtenyt suoraan. Tai niin oli ajatus. Itse en kuitenkaan hennonnut vaatia viivasuoraa pistoa oikealla puolella, kun tuuli vei koiraa kaartamaan hieman etuviistoon. Tietysti olisi pitänyt vaatia, kun se oli treenin idea. Kahdella ekalla ukolla Viiru haukkui, kunnes menin paikalle ja kutsuin koiran sivulle. Lopuilla maalimies palkkasi. Viides oli tyhjä, Viiru ei tullut heti kutsusta - tai pitää huutaa tule eikä täällä. Ensi kerralla kokeenomainen treeni, jos vain osallistujamäärän puolesta onnistuu. 

Eija ja Lea suostuivat vielä tallaamaan esinekaistaleenkin. Sehän meni Viirulta hienosti! Viiru toi kaksi vierasta esinettä käteen asti ilman ongelmia. Kun koira on nostanut esineen ja kääntyy tuomaan sitä, saa huutaa hyvä! Kun koira tuo esinettä, ei saa liikkua. Luovutusasento on vapaa, kunhan ohjaaja ylettyy esineeseen. Nyt enää se tottis.

Pikillä oli vähän tylsä päivä. 

Leikitäänkö?

No ei sitten.

Herukanpoimintaa, ampparihyökkäys ja agilitykisapohdintaa

Sunnuntaina käytiin mökillä marjassa ja uimassa. Vesi oli vielä 22-asteista, ja ilma taas sopivat 18 astetta.

Ihan kuin Pikin eilinen silmähaveri ei olisi riittänyt, mökkitiellä kävellessämme ampiaisia kävi kimppuun. Kumpikin koira sai varmaankin kaksi-kolme pistoa. Viiru piti meteliä pistettäessä, mutta tuntui toipuvan heti sekä henkisesti että fyysisesti. Piki aristi tassuaan ja meni vielä saunankin alle piiloon. Lähdettiin äkkiä kotiin, koska kotona oli tuoreemmat kyytabletit ja maukkaammat tykötarpeet. En kuitenkaan antanut lääkettä, esim. sitä kyytablettia, koska pistoa ei tullut kuonoon eikä kumpikaan ole tuskainen. Kerran pikku-Mörkö-rukkaa pisti ainakin kymmenen maa-ampparia. Se oli kyllä surkeaa. Tänään loppupäivä levätään, enintään penkkiurheillaan.

Ennen ampiaisten hyökkäystä ehdittiin treenata kummankin kanssa esinejanaa (hmm, Pikin kanssa lähinnä rukkasen tuomista jonnekin minun suuntaani) ja tottista. Nyt Viiru osasi tulla eteen istumaan ilman mitään apuja! Tai olihan minulla nakinpalanen suussa...

Tänään sain koottua itseäni sen verran, että katsoin eiliset hyllyradat kuolematta häpeään. Nollaradastahan videota ei ole. En kyllä vieläkään ymmärrä, miksei viimeisellä radalla ratahenkilö käynyt nostamassa rimaa. Olisi ehtinyt, ja sama rima putosi muiltakin. Vai olisiko ehtinyt? Rima oli lentänyt sen verran pitkälle, etten tohtinut tehdä suunnittelemaani sokkaria. Selittely sikseen - mutta kotimatkaa ajellessa rupesi harmittamaan, koska vitosellakin olisi päässyt palkinnoille, ja Hukka-Putkella oli todella hyvät palkinnot ;) Kassissa oli esimerkiksi Hurtan heijastinhuivi. Mitähän tuollaisessa rimatapauksessa olisi oikeasti pitänyt tehdä? Jatkaa vain niin kuin rima olisi ollut ylhäällä, varmaankin. Lopussa iski vielä kantapäänkin kipu.

Blogien kommaaminen taitaa olla nykyään vallan epämuodikasta, mutta tätä traumaani saisi kyllä kommentoida, esim. mitä pitäisi sääntöjen mukaan tehdä. Jos tilanne tuosta videosta erottuu.

Tai fiksuintahan olisi ollut ottaa nollaradalta tarjottu serti. Mutta sitten ei olisi päässyt ensi lauantaina kakkosiin kisaamaan!

Silmän tarkastusta varten varasin huomiseksi eläinlääkäriajan. Mutta ihan normaalilta silmä näyttää. Pikiä vain väsyttää kovin.

Oppia ikä kaikki

Oppia ikä kaikki. Sehän on yksi koiraharrastuksen kiehtovimmista piirteistä. Tätä oppia - jonka monet tietävät muutenkin - en olisi kuitenkaan halunnut saada: Älä anna koirien telmiä pannoissa ja remmeissä. Pikin toisen silmän yläluomi lukittui remmin lukkoon, kun Pikseli leikki kisakaverin pienempikokoisen ikätoverin kanssa. Onneksi paikalla oli auttavaisia reippaita ihmisiä, kuten Sari, Kaisa ja Kerttu. (Suuri kiitos heille, vaikka he eivät tätä luekaan.) Itse olen aika avuton, kun liikuskelen harrastuksissa ilman rillejä. Tämäkin siis opiksi: opettele käyttämään silmälaseja.

Ilmeisesti selvittiin säikähdyksellä. Viimeistään maanantaina käydään kuitenkin lääkärissä.

Viirun eka hyllyhypäriltä olisi pitänyt oppia ainakin se vanha juttu, että älä muuta ohjaussuunnitelmaa, kun olet sen päättänyt. Jos muutan, en osaa nimittäin tehdä mitään. Eka rata oli todella vaikea. Tuomarina oli Minna Räsänen, joka tuurasi Sami Topraa, joka oli kuitenkin suunnitellut radat.

Toka rata oli paljon helpompi agilityrata, joka toi Viirulle nollavoiton.  Siitä en oppinut mitään, mutta olisi pitänyt ehkä oppia jotain kontaktien kriteereissä pysymisestä.

Kolmannelta radalta tuli jälleen hylly. Alku oli haasteellinen, ja jopa ymmärsin sen etukäteen. Tein kuitenkin juuri niin kuin ei olisi pitänyt tehdä: rynnin koiran eteen, ja rima putosi. Kohta palattiin samoille paikoille eikä rimaa ollut nostettu, vaikka hyppy piti tehdä uudelleen. Siitäkös hämmennyin, ja Viipo sujahti putken väärään päähän. Oppi, jota toivottavasti kokemus lisää: Mokan jälkeen jatka niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyllyradoista on videotodisteita, ja pitää nekin tutkiskella.

Olen yrittänyt noudattaa sitä parasta oppia, jonka Anne Savioja sanoi Viirun ekoissa kisoissa: Aina voittajana maaliin. Nyt kolmannen radan jälkeen rupesin kuitenkin heti kisakaverin kanssa juttelemaan. Vaikka olisi pitänyt ensin muistaa se tärkein kisakaveri. Voittajana maaliin -oppia pitää siis kirkastaa. Siitä olen tyytyväinen, että kun minä taputan Viirulle maalissa, muutkin taputtavat :)

Miksi oltiin Kuopiossa? Lähdettin hakemaan Kertun fillaria ja muita muuttotavaroita Joensuuhun. Samalla saatiin mukava kisapäivä (jos Pikin silmähaverista selvittiin säikähdyksellä), huippuseuraa (etenkin huippukety) ja hieno kesäpäivä (+18 ja puolipilvistä, lempisääni).

Air Force One ja Two

Maanantaina Viirun haku ja kaikkien mustikat

Höh, en enää muista treenisuunnitelmaa ja aihetta. Ukot olivat niin hyvin piilossa kuin kuivalla kankaalla pääsee. Maalimies palkkasi itsenäisesti. Yritin itse saada aikaan kisafiilistä ja -jännitystä ja opetella käyttäytymään. Hätäilin kahdessa ensimmäisessä lähetyksessä. Kotiläksyjä:

• lue sääntökirja
• pidä koira hallinnassa (niin että näyttääkin siltä)
• älä koske koiraan
• suorat pistot, varsinkin etukulmiin
• palaa keskilinjalle suoraan

Ensi kerralla aiheena olkoon suorat pistot - ukko pakenee, kun koira on lähtenyt suoraan.  Sitten pitäisi vielä ehtiä pitää kisanomainen treeni ja hullutteluhipattelu. 

Treenin jälkeen herkuteltiin mustikoilla.

Tiistaina Pikin agility ja Viirun tottis

Tottistelttin keskenämme JoAn hallin ulkokentällä. Hannan tokohyppy on näppärä, kun siitä saa metrin korkuisen. Viiru hypähteli ilokseen 80 sentin hyppyä. Samoin Viipo on innoissaan isommasta kapulastamme. Mutta nyt tarvittaisiin 650 gramman vieras kapula. Viiru juoksi eteen ensimmäsitä kertaa ilman etukäteen vietyä palkkaa ja meni maahan. Vaikeaa on vain eteen istumaan tuleminen...  Harmittaa, ettemme mahtuneet viikonlopun tottisseminaariin.

Pikin kanssa tehtiin putkia ja miniminihyppyjä. Jotenkin tuntui, että edistyimme yhteistyössä, kun Pikin voi nyt lähettää hypyllekin. Palkkana käytettiin nyt myös namikuppia, sekin toimii eivätkä kouluttajan/avustajan kädet ja kintut mene verille. Pitää muistaa, että Piki irtoaa, sitä ei tarvitse survoa putkeen eikä muutenkaan avustaa liian läheltä. Piki oli varsin pätevä. Paikallaan istuminen pitää kyllä nyt opettaa, ettei turhaan tarvitse paineistaa koiraa niin, että sitä pidellään lähdössä. Ja palkita hyppyjen hakemisesta.

Keskiviikkona Viirun agility ja yhteinen iltaruskolenkki

Henna tuurasi kouluttajaamme ja toi vinkeän, erilaisen (ulkomaalaisen) radan. Opettelin vain 15 ensimmäistä estettä. Radan keskellä oli kolme suoraa putkea rinnakkain. Ne sujuivat, samoin leijeröinti, hyvin lähellä toisiaan olleilla hypyillä välistäveto sen sijaan ei sujunut erilaisista yrityksiä huolimatta. Ainoa mikä toimi, oli rääkäisyagility.

Loppuillasta kierrettiin rantalenkki Vinjan kanssa ihmeellisessä iltaruskon valossa. Uintia ja riehuntaa - rauhallisia päiviä seuraavat rajut rallit. Juuri kun pääsimme kotiin, alkoi rankkasade. 

Torstaina Pikin jälki ja Viirun esineet

Katja tallasi Pikille paljon edelliskertaista pidemmän, yksikulmaisen jäljen, jossa nami oli joka neljännellä askeleella. Piki on eri taitava! Se kulkee just niin kuin haluan :) Haukkumisesta, piipittämisestä, tasajalkahypyistä ja vetämisestä se ihan itse rauhoittuu ja keskittyy jäljelle.

Nyt pitäisi edetä. Onneksi ensi kerralla on kouluttaja. Keppien ilmaisu pitää treenata pihalla, jotta voi ottaa niitä jäljellekin.

Viirun ensinejanalla oli kaksi kivaa, pehmeää, vierasta esinettä. Viiru lähti tuomaan lähempää käsinettä mutta pudotti sen ennen kuin pääsi luokseni. Piti ravistella sadetta pois. Kauempi esine vaati kaksi lähetystä. Ja pitihän sekin pudottaa ennen kuin nappasin sen. Mutta ihan hyvä.
Eilen saatiin väistettyä sade, mutta tänään kävi päinvastoin. Jälkiä tallatessa alkoi ripotella, Viiru haki esineet kaatosateessa, loppulenkillä sade taas hiipui. Ihanaa, ei ole kuuma!

Synttäreillä

Tänä sunnuntaina tehtiin vain kivoja asioita. Pamin ja Jatsin 11-vuotissynttäreitä vietettiin Miimillä.

Synttärisankarittaret (kuva Hanna Paakkunainen)

Herkkutarjoilu (kuva Hanna Paakkunainen)

Komennetaan lampaita (kuva Hanna Paakkunainen)

Iltasella, kun vähän viileni, käveltiin koirankoulutuskentälle tottistelemaan. Tulisi enemmän edistystä, jos kentällä kävisi useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Eikä kentälle ole kuin kymmenen minuutin kävely.  Viirun kanssa kokeiltiin matalaa A-estettä - kas kun en sitäkän hoksannut aiemmin. Oman pikkukapulan nouto sujui vallan hyvin esteen yli. Ja Viiru on ruvennut tosissaan tyykkäämään kapulan noutamisesta :) Ison A:n yli palautus ei sujunut ekalla yrityksellä eikä toista otettukaan. Koira tömähtää sieltä ikävästi alas - tosin onneksi ihan matalalta ja pehmeälle hiekalle. Nouto sujui myös hyvin hypyn yli - ensi kerralla kokeillaan metristä estettä. Ja sitten pitää saada kokeiltua vieraalla 650 gramman kapulalla.  Eteenmeno sujui hyvin, liki ei niinkään. Onhan tässä vielä aikaa syyskuuhun; ei kannata vielä menettää toivoa.

Pikin kanssa tehtiin noutoa - enemmän kiinnostivat kyllä kentän hajut - sekä istumisen ja maassaolemisen kestoa.

Sitten vielä uimaan! Joensuu on kyllä hyvä paikka asua :)

Kisoissa

Tänään talkoiltiin ja kisattiin kuumissa kotikisoissa. Kakkosten tuomarina oli Sisko Pulkkinen. Tosi kivat radat. Ekalta radalta saimme nollan, mutta -10 sekuntin pintaan ollut aika riitti vain kolmanteen sijaan. Pienessä kisassa emme saaneet luvaa.

Seuraava rata oli hankalampi, joten se olisi pitänyt kunnolla tsempata virheettömäksi. Ohjaus kuitenkin hajosi ensimmäiseen kieltoon (joka ei olisi tuloslapun mukaan edes ollut kielto), ja loppu olikin hylkäysten sinfoniaa. Viiru tuskin huomasi koko asiaa. Kontaktit ja kepit menivät kummallakin radalla hienosti! Mutta kunpa osaisi ohjata putken oikeaan päähän.

Voidaan tietysti syyttää ei-luvasta BC-juomaa ja hyllystä hellettä.

Kotiin tultua piti taas ottaa kaverikuva näistä iloisista tyypeistä. Ne ovat tosielämän tuplanollavoitto ja ykköstulos. Viirun kanssa on niin tavattoman hauskaa kisata, kun se on aina niin hyvällä tuulella ja tekee aina parhaansa.

PK pitkästä aikaa

Kyllä on PK-lajitkin kivoja. Päätin lopettaa kuumuudesta valittamisen ja helteistä välittämisen, ja elää normaalisti. Helteet jatkuvat, mutta niin jatkuu elämäkin. Maanantaina hakuiltiin Lean & Hinnin, Seijan & Polan ja Annin & Lennun kanssa. Rata kulki jyrkkää alamäkeä ja jyrkästi takaisin ylös (kun ei helteestä valiteta). Viirulla oli ukkoja kolme: 1. vasen takakulma, 2. oikealla rinnettä alaspäin, 3. tyhjä rotkon pohjalla ja 4. heitto pakenevalle ukolle. Kahdella ekalla otin Viirun sivulle ja vapautin maalimiehen palkattavaksi. Alkaa sujua! Viimeisellä ukko palkkasi kymmenen haukun jälkeen. Viipo oli taitava :)

Hakupaikka oli kaikin tavoin mahtava: oli lampi uimapaikkoineen ja mustikoita. Lopuksi tietenkin uitiin ja kierrettiin yksi Välilammista.

Tiistaina oli Hilkan ohjaama jälkitreeni. Katja tallasi Pikille jäljen, jossa oli nami joka neljännellä askeleella ja yksi kulma. Piki teki taas aika tarkkaa työtä, vaikka keli oli rutikuiva. Kulmankin selvitti. Aluksi veti mutta sitten pääsi oikeaan moodiin. Hyvä Piki!

Esineitäkin otettiin. Tallattiin kapea ja pitkä esineruutu. Esineet jäivät metsään - mutta onneksi vain omat esineet kassissa puun oksaan, ja onneksi Katja löysi ne ja otti talteen.

Viirulla oli kolme vierasta esinettä, joista kaksi oli takakulmissa. Aluksi etsi pitkään ja toi kauemman kulman käsineen. Lähellä olleen rillikotelon toi nopeasti. Hyvä Viiru!

Hetki ulkoiltiin vielä Kirin, Valon ja Unnan kanssa. Mietin, lähteäkö Lukkorannantien uimarannalle, mutta sinne pöllysi niin paljon autoja, että ranta oli varmaan tupaten täynnä.