lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tunnusteluvittuiluu

Sirkku oli linkittänyt blogiinsa taas hienoja kuvia.


Kuvaa katsoessa huomaa, että Viiruhan on viime kesästä tukevoitunut, aussiemaistunut ja lyhytjalkaistunut runsaasti.  Lisäksi olemme ruokkineet sitä liikaa, mihin on jo tullut parannus. Kaunis se on minun silmiini aina ja liikkuu vaivattomasti. Ei nyt liity suoranaisesti tähän, mutta agilityssa onkohan koko aikana pudonnut yksi tai kaksi rimaa.


Tiedemies käski lisätä vertailukuvan. Kuvan on ottanut Sirkku joulukuussa.

Tänään kävimme hallilla kisoja suunnittelemassa. Samalla tehtiin Viirun kanssa vähän keppejä, keinua ja puomia. Kontakteilla Viiru oli demokappaleena. Kepeillä olen aiemmin kutsunut ensimmäisen välin kohdalla. Nyt lähdimme yhtaikaa helposta kulmasta, ja sehän sujui. Kepit tehtiin loppuun asti. Nyt sitten vaikeutetaan kulmaa ja lisätään etäisyyttä.

Hallilla oli juuri päättymässä Löysin rantein -agilitykurssi, ja Viiru esitteli Annalle ja Lystin pennulle, miten keinu opetellaan. Sanoin kyllä, että osaamme ehkä pikemminkin näyttää, miten keinua ei kannata opetella. Topin sairaus ja Mörkön kuolema saivat minun ajattelemaan, että nopeudesta viis, kunhan kuormitusta ei ole liikaa ja hauskuutta liian vähän. Vauhti ja terveys eivät sinänsä ole ristiriidassa mutta ehkä tällaisen tohelon kanssa ovat.

Vanha puomimme oli pinnoitettu uudelleen kumimatolla, ja Viiru valittiin ainoana paikallaolijana koekaniiniksi. Hieman Viiru vierasti uudenlaista pintaa ekalla kerralla - Viiru joka ei ole kovin vierastelevaista sorttia, tosin ei mikään kokenutkaan puominjuoksija.  Viirun kontakti riippuu siitä, missä kohden sanon koske - ehkä olisi parempi luopua koko käskystä.

Pitkästä aikaa Viiru tapasi viime loppukesän paimennusreissujen kaveria Hupia.  Tapaaminen jäi valitettavan lyhyeksi. Alun tunnusteluvittuilun jälkeen (termi Kauko Röyhkältä, Röyhkä ja Mattila,
biisi Sukujuhlat) tytöt olisivat tulleet hyvin juttuun. Mutta pitäisi varmaan ryhdistäytyä, kun kavereiden tapaamiskertomukset alkavat Pitkästä aikaa.. Pentu oli muihin koiriin tottumaton, ja sitä Viiru lähestyi suht rauhallisesti. Kun pentu näytti hampaita ja hyökkäsi, Viiru perääntyi hämmentyneenä. Eiköhän Viipo osaa olla muiden kanssa. Lopetan huolehtimisen.

5 kommenttia:

  1. "Kuvaa katsoessa huomaa, että Viiruhan on viime kesästä tukevoitunut, aussiemaistunut ja lyhytjalkaistunut runsaasti." Lisähuomio: kuvassa turkkiparka oli joutunut Fiskarsien kohteeksi ja myös siksi koivet näyttävät paljon pidemmiltä ;-)

    VastaaPoista
  2. Niin, eivät kai koivet ole oikeasti voineet lyhentyä ;)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Riitta, lainaisikohan Viiru Kauko Röyhkää tässäkin asiassa: mieluummin vanha kuin aikuinen ;) Vaikka eihän se vanha ole.

    VastaaPoista