tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tavoitteena huippukoira

Flunssan kourissa löysin kotoamme Susanna ja Juha Korrin kirjan Tavoitteena huippukoira. Koska Viirusta on jo tullut superkoira, voinee nyt asettaa lisää tavoitteita. Viirun nimitys superkoiraksi juontaa pentuajoilta, jolloin ihmiset kyselivät, tuleeko pennusta agilitykoira vai hakukoira vai kenties vepekoira... Mistäs sen vielä tiesi. Niinpä vastasin, että se on koirakoira, kunnes Eve ehdotti, että sanoisin kysyjille, että Viirustahan tulee tietysti superkoira. Ja niinhän sanoin, ja niin siitä tulikin ;)

Paikkamakuussa suositeltiin perusopetuksen jälkeen käytettäväksi liinaa varmistamassa ja kielteistä palautetta ja takaisin maahan käskemistä, jos koira nousee. Kyllä sieltä meidät tunnisti: koiralle tulee tylsää ja se lähtee hakemaan palkkaa. Ollaan pihalla tehty ja nyt flunssaa potiessa koirankoulutushuoneessa=kodinhoitohuoneessa. Aikaa on pidennetty 70 sekuntiin. Sirkun kanssa hoksasin, että ehkä myös paikkamakuun taantumisen takana on The Ultimate Disturbance. Kaiken takana on siis Topi (ei tollo kouluttaja) - niin noudon kuin paikkamakuun pilaantumisen. Ehkä Viipo on katsellut Topin paikallaanpysymättömyyttä ja nohevana tyttönä tehnyt omat päätelmänsä. 

Kirjassa oli hyväntuntuisia vinkkejä selitettynä niin, että minäkin ymmärsin. Niinpä opeteltiin kirjan opeilla eteen istumista. No, miten saat koiran istumaan ihan suoraan muuten kuin agilityohjauksella? En tiedä, joten estin virheellisen asennon pyykkikorilla tai vessapaperisäkillä. Ne kai täytyy sitten häivyttää. Topille en viitsinyt edes yrittää opettaa eteenistumista ja sivullesiirtymistä, koska Topi halusi yhdistää liikkeen eteen vinosti istumiseksi. Niinpä Topi tuli aina sivulle ja palautti sivulle.

Sain ajateltavaa myös noutokapulan noutamiseen ja pitämiseen. Vika voi joskus olla tikkuisessa perintökapulassa - hio tai osta uusi. Ja vika voi olla ison kapulan liian löysässä otteessa. Eihän sitä ole sitten kiva kantaa ja pitää. Kirjassa neuvottiin nostamaan kapulan toista päätä ja laskemaan toista. Viiru tosiaan tiukensi otetta ja kehuin siitä. Harjoiteltiin myös sitä, että kumpikin pidimme kiinni kapulasta.   

Viime viikolla huomasimme, että Topi oli paljon iloisemmalla tuulella, kun Sirkku tuli kotiin, mutta muuttui taas vaisummaksi, kun minä lähdin työmatkalle, Eli Topi on varmaan sitä tyytyväisempi mitä enemmän lauman jäseniä on paikalla. Pääsiäisenä Topsukka saa sitten ihan kieriskellä tyytyväisyydessä. 



6 kommenttia:

  1. Ei miusta siun kannata mitään pyykkikoria tai vessapaperisäkkiä alkaa häivyttämään, otat ne vaan mukaan kokeeseen! Uskon, että saisitte erityisiä tyylipisteitä ;)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä! Kunnollinen perheenäiti ei luovu roolistaan yhden kokeen takia.

    VastaaPoista
  3. Superkoirien kanssa on niin helppoa. Otat vaan jonkin tavoitteen ja heilautat taikasauvaa -ja hups vaan -niinpä tuli huippukoira saman tien. :)

    VastaaPoista
  4. Eikö oiskin makeeta (vietikästä, hohdokasta ja näyttävää), kun Viiru eteenistumisesta pamahtaisi istumaan sivulle vessapaperisäkin päälle? Toisaalta säkki olisi kyllä helppo häivyttää asteittain rulla kerrallaan. Ja pyykitkin voisivat kadota hiljalleen pesukoneeseen.

    Eve, oikeasti on helppoa, kun voi keskittyä itse lajiin eikä siihen, rähiseekö koira muille, piiloutuuko se putkeen kun toinen koira haukkuu, panikoiko se kun kehänauha heilahtaa tuulessa ;)

    VastaaPoista
  5. Näinpä. Ilo on treenailla ja asettaa tavoitteita sellaisen otuksen kanssa. Kuin itsestään, ne saattavat toteutuakin. :)

    VastaaPoista