Tämän kirjoituksen nimi voisi myös olla Addiktio 3: radalla taas.
Tehtiin kokonaista keinua, sitä vähemmän pamahtavaa. Minun piti olla vieressä, mutta en hiljentänyt laskeutumista. Kerran kokeilin olla kauempana: Viiru hyppäsi kesken pois. Kosketusalusta oli iso. Keinu ei vaikuttanut puomiin.
Puomilla käytettiin isompaa ja pienempää alustaa ja välillä odottavaa lelupalkkaa. Puomia teimme myös osana pitempää, vauhdikasta rataa (joka tosin päättyi puomille). Se oli minulle täydellistä: vauhtia, intoa, irtoamista - ja lopuksi pysähtyminen puomin alastulolle, vaikka sivuttais- ja pitkittäisetäistyyttä oli vaikka kuinka. Viiru on ihan mahtava!
A:ta tehtiin pari kertaa, myös niin että ensin oli hyppy.
Kepeillä hillitsin itseni eikä nitä tehty montaa kertaa. Pikku hiljaa...
Viirun hupailuna ja Topin ohjelmana oli tietysti vauhtiputkia ja -hyppyjä/siivekkeitä. Viirun rinnalla Topsukka tuntuu niin vanhalta ja hauraalta.
Ai niin, pimeät mutkaputket menivät ihan tosta vain :)
Oikeastaan tämän on kommentti edelliseen kirjoitukseesi. Videoltani saatoit ehkä havaita, että siinäkin näkyy hihnassa solmu yhdessä kohtaa. Ei ihan sattumalta. :D Lämpimät onnittelut hihnakävelyn edistymisestä. Tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaEi ole vielä ihan täydellistä, mutta parannus on erittäin huomattava. Ehkä pitäisi ostaa kunnollisen mittainen ehjä hihna ;)
VastaaPoista