Isänpäivä Patvinsuolla

Isänpäivänä käveleskeltiin Patvinsuon kansallispuiston rajamailla Lahnasuolta Pirskanlammelle.

Polveileva Hiienjoki

Emme joutuneet hirvimiesten tähtäimeen. Mutta huomisesta alkaen täällä ei saa kävellä, rajavartiolaitos harjoittelee ampumista. Punaiset merkit puissa ovat ampuma-alueen raja, valkoiset muovipylväät kansallispuiston raja.

Evästeltiin Pirskanlammen nuotiopaikalla.

Vaiverot hehkuvat punaisina.

Lämpötila oli nollan vaiheilla, välillä sateli - lunta, räntää tai vettä.

Suo hehkuu, ei ole marraskuu vain harmaa.

Ensimmäisen asteen yhteys

Tänään oltiin koko päivä menossa: Aamulla koulutti Tuulia Liuhto kotihallissamme. Oltiin siellä vähän täytemateriaalina, mutta kivaa oli. Ensin oli ohjaajan vaikea muistaa jo connect, saati sitten commit ja cue. Kun alkoi muistaa, oli niin väsynyt, ettei jaksanut. Ohjauksen periaatteena olisi pitänyt olla, että ohjaa koiraa eikä esteitä. Ja se, että miettii omat tekemisensä niin, että on oikeassa paikassa tukemassa koiraa silloin kun se sitä tarvitsee.

Vihdoin kotisohvalla koko päivän uutteran ahkeroinnin jälkeen.

Viirulla välistävedot ja muut vastaavat kohdat vaativat erityistä rintamasuunnan kääntämistä. Mutta mukavahan Viirun kanssa oli humputella :) Piki ei ole issekseen oppinut hakemaan vinohyppyjä eikä tulemaan takaakierrosta hypyn yli. Maanantain viikkotreenissä puuskahdin jo lopettavani agilityn: Pikin kepit huononevat huononemistaan. Tuulian mielestä minä palkkaan, ei keppien jälkeen, vaan seuraavan esteen jälkeen. Saatiinkin paranevia, joskin hitaita toistoja. Hänen mielestään oli ok myös oma alkuperäinen ajatukseni (jota en ole vielä kokeillut): palkka on valmiina suoraan usean esteen jälkeen.

Aksabaanalle!

Agilitykoulutuksen ja lukuisten lämppä- ja jäähkälenkkien jälkeen kiidettin toko- ja rally-tokotreeneihin. Tähän on tultu, palkitsen itseni agilitysta tokolla.

Viirun olisi pitänyt kuunnella, mennäkö kiertämään, noutamaan vai ruutuun. Korvat olivat koristeet, sääli vain että kierrä-käskyllä Viiru teki aivan huippuhienot ruudut ja noudot. Muuten - ahkerasta harjoittelusta huolimatta - palautus sivulle ei ole vieläkään varma. Ei vihjettä, sivu-käsky vain käsiapu? Olin luvannut itselleni harjoitella kaukoja julkisesti, mutta olin niin jäässä, että petin lupaukseni. Tokon viikkotreenissä tiistaina aiheena olivat kehääntulot ja liikkeiden välit. Hyvää treeniä: lähtöpaikalla pari kertaa sosiaalinen palkka ja sitten se Viirun mielestä oikea palkka.

Tänään Piki harjoitteli luopumista etäpalkasta (yllätys!) ja eri asentoja sivulla, myös oikealla. Viikkotreenissä tehtiin mm. sivulletuloja eri asennoista. Pitäisi itsekin katsoa, mitä kaikkia tehtäviä eri luokissa on ja alkaa niitä harjoitella.

Testasin, miten heijastimet näkyvät. Niin hyvin, että lamput ovat huomaamattomat. Pitää hommata kirkkaammat lamput :)

Tytöt, me ollaan tähtiä!

Tytöt, me ollaan tähtiä! Siltäpä elämä tuntui perjantaina treenien jälkeen, hieman ehkä kieli poskessa. Viirun solukumilaippainen metallikapula saapui. Ja toden totta - nyt löytyi Viirulle mieluinen metallikapula, jota on miellyttävä kantaa. Viiru jopa palautti sen hienosti tiiviisti eteen - nyt kun on kuukausi ahkerasti harjoiteltu palauttamista suoraan sivulle. (Tämä oli aiheemme viikkotreenissäkin.)

Oikee! Pikin rally-tokossa pyydystin itseni toistamasta samoja virheitä, nyt eri puolella. Teemana oli  oikea puoli: kaikki seuraamiset ja muutkin temput tehtiin oikealla. Yhtä hyvää - jos ei parempaa - aivojumppaa kuin agility. Sanallisia vihjeitä pitää miettiä - mitäs se sivu ja oikee tarkoittavatkaan. Ryhmässämme on kouluttaja kaksi kertaa kuukaudessa, ja täytyy sanoa, että hän kyllä paneutuu harjoitusten suunnitteluun. Nytkin oli erinomaisesti rakennettu treeni. Ja itsenäisille kerroillekin hän antaa ohjeet :)

Rakastan noutamista sateessa.

Pikin Sisukkaan treenissä oli kontaktikerta: Pikin kanssa teimme kontakteja parin esteen kautta. A meni ihan hyvin - ja ekaa kertaa ikinä sain Pikin A:lle, jonka alla oli putki. Keinun kanssa edetään niin, että keinun lopussa on palkka/lautanen. Puomin Piksupoksu teki hyvin, jos palkka odotti lopussa, muuten ei. Edetään niin, että laitetaan puomin jälkeen lähelle putki ja palkka sen jälkeen. Sitten putkea loitonnetaan. Aloin uumoilla, että Piki on siis joka lajissa liian kiinni palkassa. Vaikkei se edes arvosta palkkaa sinänsä, kuten herkkuja, niin kuin Viiru.

Show me the money! Tollerihaku (kyllä!) peruuntui, ja pääsimme pyhäinpäivänä ison kentän agilitytreeniin. Mika Kankaalta omitut radat olivat tosi kivat, yhtä posotusta, varsinkin hypäri:

Viirukin oli humputtelemassa usean kuukauden tauon (?) jälkeen. Se kuulemma passaili hypylle, mutta jälkimmäisen radan videossa ei minusta näy poikkeavaa passailua. Pitää varata Viirulle fyssariaika, ehkä ei voi enää lykätä häveten sitä, että Viiru on niin pulska ja huonoturkkinen. Viirun kanssa ehdin pituudelle 11, Pikin kanssa en. Viiru ei irronnut alun putkeen 3, Piki ei lähtenyt niin hyvin hypylle 6.

Piki osasi renkaan, kontakteista en tiedä, mutta kepit olivat taas radalla ihan näkymättömät hänen silmilleen. Kunnes - tadaa! - Pikin oivallinen tekninen osaaminen palasi heti, kun Nina meni palkkaajaksi keppien päähän, tai edes hämypalkkaajaksi. Aiemmin oli agilitytreeneissä puhe, että Pikillä on kymmenennen keppivälin syndrooma. Tänään suomut putosivat silmiltäni, ja luulen, että Pikillä on palkalle tekemisen (vs. minulle tekemisen), liian suuren palkan odotuksen, palkkaan jumittumisen ja luopumisen puuttumisen oireyhtymä.

Viirun ja Pikin ero on minulle hämmentävä. Luonnetestituomari sanoi Viirusta, että se on todellinnen palveluskoira, se haluaa palvella. Tätä en ehkä usko, palkan vuoksi sekin tekee. Mutta vanhalla kehäketulla on pitkä pinna. Tokokokeessa ihmettelin, miksi se vetää niin kovin vuoromme jälkeen autolle. No koska siellä on palkka! Pikille palkan pitäisi olla etukäteen, tai ainakin heti. Minulle on paljon mietittävää. Ehkä olen opettanut Pikille palkan odotuksen. Tai ehkä sillä on erilaiset aivot :) Ja toisaalta Piki tykkää ihmisistä niin kovin, se on kiinnittynyt ihmisiin, ja useimmiten se suorastaan riemastuu sosiaalisesta palkasta.

Jos jollakulla on tähän ajatuksia, kommentteja, linkkivinkkejä, mitä vain, olisi kiva kuulla. 

Käytännössä keppejä saa korjattua varmaankin vaihtelemalla palkan paikkaa (appari, hämy, itse) ja lisäämällä esteitä.

Pyhäinpäivä on harvinaisen lämmin, +7. Ison kentän treenin  jälkeen nautittiin rauhallisesta lenkkeilystä.

Viiru "maastopyöräradalla". Tästä piti tulla eloisa kuva kummastakin koirasta.

Viiru Mari Leiviskän tokokoulutuksessa 2

Tänään tehtiin tyhjään lähetyksen alkeita ja luoksetulon stoppia. Ja ehdittiinpä vielä metallikapulaakin ihmetellä.

Tyhjään lähetys: Ensin lelulle niin että syntyy kunnon motivaatio. Voi testata/käyttää kahta lelua, ja koiran pitää mennä sille, jolle suoraan lähetetään. Myöhemmin kosketusalusta tai näyttäminen ja suoraan etenemisestä sitten palkka. Pk-possu oli liian näkyvä, joten sitä ei Viirun harmiksi käytetty.

Luoksetulon stoppi putken avulla: Tämä oli hauskaa! Uusina vaihtoehtoina oli Viirun lähettäminen stopista takaisin putkeen ja ilman stoppia itseni ympäri kierrättäminen ja lähetys putkeen. Pitäisi muistaa jonkin matkaa seistä kokeenomaisesti, mutta koiraa voi kyllä putkesta kutsua. Alkuun ei ole väliä, onko käsimerkki, suullinen käsky vai mikä, kunhan pysähdys on tehokas.

Metallikapula suussa juoksemisen tekeminen mahdolliseksi: Viirulle kapula suuhun ja sitten siivekkeiden ympäri kierrättämistä. Kun vauhti on hyvä > vapautus. Onneksi tilasin pehmeälaippaisen metallikapulan (ja jotta ei tarvitse maksaa neljän euron postikuluja, tilasin myös kalliin treenikassin...)

Minusta kouluttaja oli harvinaisen hyvä ja neuvot harvinaisen helposti noudatettavia, juuri oikeanlaisia meille :)

Aamulenkin jälkeen kävin kummastelemassa rally-tokokoetta. Ihan piirinmestaruusratoja en ehtinyt nähdä, mutta voittajaluokkaan kerkisin. On siinä oikealla seuraamisessa opettelemista.

Viiru Mari Leiviskän tokokoulutuksessa

Tokovalmennuksessa on Mari Leiviskän koulutusviikonloppu. Ryhdistäydyin, ja otin tämän ensimmäisen päivän aiheeksi kaukot, joita ikinä emme julkisesti treenaa, koska hävettää, kun emme osaa mitään.

Korjaus vaiheittaiseen m-i-siirtymään: istu käsiavulla ja kurre namilla (tai myöhemmin: istu suulisella käskyllä ja kurre namilla)

Takapalkka toimii, ja takapalkan ja minulta tulevan palkan yhdistelmä on hyvä.

Kokeiltiin takajalkojen eteen rimaa. Olen tällaisia virityksiä aina vältellyt,  mutta se toimi loistavasti ja auttaa tekniikkaankin.  Ei pidä kiirehtiä lisäämään etäisyyttä - kun Viiru osaa siirtymät kunnolla ja tekniikka on kunnossa, se osaa ne etäältäkin.  Rimaa siirretään asteittain sivuun, tarvittaessa palautetaan  takaisin molempien takatassujen eteen.

Pieni hetki ehdittiin tarkastella myös lokakuun teemaa: noudon palautusta sivulle.  Sivulletuloja tehtiin kapulalla ja ilman eri suunnista, samoin sivulletuloja niin, että Viiru otti kapulan maasta tai piti valmiiksi.  Vauhtia: Mari piti Viirusta kiinni ja antoi kapulan, Viiru tuli hyvällä vauhdilla vihjesanalla suoraan sivulle.  Sivu pitää sanoa oikeaan aikaan. niin että Viirun ei tarvitse arpoa, mihin tulla eikä ruveta peruuttamaan liian aikaisin. Myös valmennuksen noudonpalautusvideoon tuli Susannalta hyviä vinkkejä.

Milloin on halloween? Se voi kuulemma olla tänäänkin, halloweenia edeltävänä lauantaina. Nyt tuli kulttuurien yhteentörmäys, kun emme saunailtana edes päässeet avaaman karkki-ja-keppostelijoille ovea, saati että olisin tajunnut varata karkkeja jo nyt. Ja kaikki ne palmusunnuntait, jolloin olen illalla itse mussuttanut virpojille varatut suklaamunat!

Ruskasta ensilumeen

Talvi on lähestynyt kiireesti viime päivinä. Edellisessä kirjoituksessa hehkui ruska, siitä viikon kuluttua sai jo mökillä hätistellä puutarha-apulaisia lehtien seasta kottikärrystä. (Varsinkin Viiru on vaikea pitää pois kottikärryajeluilta.) Äsken Pärnavaaralla tarvottiin ohuessa lumessa. Kuvat ovat viikon vanhoja. 

Kaikenlaista toko-, rally-toko- ja agilityjuttua on treenailtu. Äsken taas mietin, olisiko suullinen käsky tokon luoksetulon stopissa uhka vai mahdollisuus. Pitäisikö myöntää, että olkapää on niin kipeä, että napakkaa käsimerkkiä ei vain saa huitaistua mihinkään suuntaan? Pikin kanssa on alettu tutustua oikealla seuraamisen ihmeelliseen maailmaan. Tänään rally-tokossa oli omatoiminen kerta, mutta kouluttaja oli kuitenkin ehdottanut meille virittelytreenin ja pienen radan. Kivaa!

Hiljan ja Tyynen rauhantai viikko sitten

Viirun lapset täyttivät kaksi vuotta tällä viikolla 23.10.  Arran kanssa käytiin lenkillä synttäripäivänä, ja Petjan kanssa parin päivän päästä. Ihanat lapset. Kimppalenkkejä olenkin kaivannut, hakuharrastuksen lopettamisen jälkeen yhdessä kävelyjen määrä on suorastaan romahtanut.

Heijastinliivifriikkinä kyselin somessa kokemuksia turvapukineista. Lopulta kuitenkin marssin lähimpään kauppaan eli Tintin Lemmikkiin ja ostin Pikille Hurtan Polarin ja Viirulle Kolarin. Jälkimmäisen nimi on suorastaan kammottava, mutta se tarkoittaakin paikkakuntaa - liivi on pohjoissuomalaista käsityötä (kannattaisiko nimeä kuitenkin miettiä markkinointimielessä?). Pikin Polar on niin tyköistuva, ettei Piki ylety sitä autossa mutustelemaan. Kummassakin liivissä on niin loistavat ja isot heijastimet, että suorastaan kaipaa aurinkolaseja, kun otsalampun valo osuu liiviin. Ero esim. Rukan Flap-liiviin, jota Piki on käyttänyt paremman puutteessa, on häikäisevä. Rukan liivissä heijastavat vain tereet, vaikka siinä on olevinaan paljon hopeanharmaata pintaa.

Pikin juoksu alkaa loppua.

Suppilovahveroita ja -koira

Otin syyslomaennakkoa pitkänä viikonloppuna. Säästä ennustettiin lämmintä, mutta takakesä taisi jäädä etelään. Eilen patikoitiin pieni pätkä Herjärven kierrosta. Ruska on parhaimmillaan. Illalla Piki aloitti rally-tokon. Heti ruvettiin opettelemaan myös oikealla puolella oloa.

Herajärven kierroksella Rykiniemestä Suopeltoon

Tänään treenattiin aamupäivällä tokoa, ja Sirkku kuvasi videolle tokovalmennuksen lokakuun tavoitteemme (noudon palautus sivulle) alkutilan. Metallin tuonti sivulle oli noudon osana eukkoselle liikaa. Viiru myös juoksi kosketuslaustalle, pysäytin seisomaan ja siihen rakensimme kohta ruudun ympärille. Voihan siellä ruudussakin pysytellä seisomassa (tiistain treenissä ei kyllä voinut). Viirun piti myös olla sivulla perusasennossa, mennä maahan, nousta sivulle jne. häiriössä. Appari nyppäili sitä tunnaripihdeillä, kävi viereen maahan makamaan - ja mitä nyt kaikkea muuta keksi.

Taikurin hattu päätyi tokoilijan kutreille vasta myöhemmin. Mutta ei varmaan tällaisella treenamisella saa aikaan kuin kokeessa nollarivin. Miikka Nousiainen (Pitääkö olla huolissaan - tv-ohjelma) kiteytti moton hyvin kuulemma äitinsä opeista, ja sitä voi mukailla: Miten sama koirakko voi olla paska niin monessa asiassa. 

Tokosta suihkaistiin Sipriin etsimään suppiksia - ja löydettiin! Ihana päivä, iltapäivällä vielä ulkoilutettiin Viirun kanssa naapurin koiraa. Suppilokuva valehtelee - oikeasti sieniä on paljon.

Suppilot

Alkuviikosta Piki treenasi agilitya omatoimiryhmässä ("erikoisesteitä" radan osana) ja Viiru tokoa viikkoryhmässä. Aiheena olivat jäävät; keskityimme seisomisen kestoon.

Leuhkat eväät Suopellon laavulla