Hyvää yritetään, mutta...

Mehtämiehen (tai paimentytön) sertiä lähdettiin Pikin kanssa metsästämään, mutta parempaa pukkasi. Piki näytteli kumpanakin päivänä viikonlopun Elo-Karelia-näyttelyssä Joensuussa.

KV-näyttelyssä 8.8. tuomari Gabriela Ridarcikova, Slovakia: NUO-EH NUK-2. "Good size. Good head, but muzzle should be stronger. Underjaw should be wider. Solid topline. Deep chest. Well angulated. Moves well." Tuomari käsitteli koiraa erittäin hienovaraisesti ja pyysi minua näyttämään hampaat  - siis Pikin hampaat. Näytin kyllä omianikin, kun olin niin tyytyväinen. Piki esiintyi oikein nätisti ja ravasi hyvin. Viiru oli mukana esiliinana.

Piki hei, täällä voi pötkötellä ihan rauhassa ja relata.

Illalla valmistauduttiin Pikin toiseen näyttelypäivään turkinhoitotoimin: vihdoinkin on lämmintä, joten kunnon uinti, hiekassa piehtarointi, kauluksen kuolaaminen ja lopuksi kuohkeutus mustikanvarvuissa kieriskellen. Saatiin mustikoitakin kerättyä :) Tuomari kehuikin sitten turkkia. 

Joensuu KR 9.8. tuomari Patsy Hollings, Iso-Britannia: NUO-EH NUK-2. "Would like more strength in underjaw. Lacks a little type. In good coat and condition. Needs to mature. Just a little close behind today. " Tämä tuomari tutki koiraa enemmän ja katsoi itse hampaat. Valittelin, että koira on pikkuisen ujo, mutta tuomari vastasi, että ei - kyllä se on oikein OK. Tänään Piki ei ravannut niin pontevasti, koska Viiru-tukihenkilö ei ollut paikalla enkä itse tajunnut Pikseliä viritellä.

Kaiken kaikkiaan sujui yli odotusten ja erinomaisen hyvin tämä Pikin ensimmäinen (ja ainoa?) näyttelyviikonloppu. Nyt vain alaleukaa kasvattamaan!

Kun olin lähdössä Pikin kanssa aamusella näyttelyyn, Pikseli hyppäsi päin porttia niin, että portti sinkosi rämisten Viirun päälle. Fiksuna ja reiluna koiranomistajana aloin ravoita Pikille... Kaikesta huolimatta tyttöset eivät vieläkään pelkää porttia. Mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni nämä koirat?

Lämmintä oli jo perjantaina, ja silloin käveltiin pitkästä aikaa Hasanniemeen Jokiasemalle.

Ei tarvinnut nöyristellen kysellä, saavatko koirat tulla, koska jo ovella odotti kyltti: Koirat ovat tervetulleita terassillemme.

Patchcoat-leiri

Pikin leirin jälkeisellä viikolla tyttöset matkasivat Miimille hoitoon torstaista maanantaihin. Myös Viirun velipoika Max oli syntymäkodissa kesälomalla samaan aikaan. Me kävimme vaihto-opiskelijaa moikkaamassa road tripillä Lounais-Saksassa.

Biergartenissa Heidelbergissä

Matulaa etsimässä

Viirulla oli hoidosta palattua maha sekaisin, mutta Canikurin avulla se parani keskiviikoksi niin, että päästiin hakuilemaan. Hausta olen kirjoittamassa omaa juttua. Hakurata oli täynnä kantarelleja ja mustikoita :) Käytiin vielä Utun ja Anin kanssa lenkillä.

Torstaista lauantaihin oltiin Patchcoat-leirillä Kitteellä Taivaannastassa. Yllättävää kyllä, sääkin suosi. Puuhailtiin monelaista, itse asiassa agilitya vähiten. Kostea ruoho oli Viirulle liian liukasta. Leirin varsinaiset teemat olivat toko, jota koulutti Tuuli Oksalahti (Chilan ja Devin emäntä), ja paimennus, jota koulutti Pia Hjerppe (kennel Ardiente). Piki paimensi Miimin kanssa. Viimekesäinen roihu oli hiipunut. Kokeiltiin myös ankkojen kanssa. Ehkä Piki tarvitsee myös aikaa aikuistua ja kasvattaa itseluottamusta. Yhdet peltojäljet tehtiin Hannan kanssa ja siinä Piki oli taas loistava, jopa kulmalla. Ihme ja kumma, myös Viirun nenä pysyi ruohikossa, ja myös Viipo selvitti kulman.

Kaksoisolennot: Piki ja jälkipaalu (huom! profiili)

Tokossa saatiin paljon vinkkejä, eniten noutoon kummallekin. Viiru usein kaartaa noudon palautuksessa: vauhtinoudossa vapautus pitää ajoittaa siihen, missä kaartaminen alkaisi. Saatiin hyvä keino harjoitella eteentulon loppuasentoa niin, että saadaan paljon toistoja. Pikillä on tärkeää säilyttää liikkeiden suoritus aivan oikeana, vaikka joutuisikin käyttämään apuja. Seuraamista kannattaa tehdä myös ympyränä. Piki kestää käden noston yhden askeleen - samoin liikkeestä maahanmenossa yhden askeleen etenemisen.

Kaksoisolennot: Viiru ja Chila (FI TVA RTK2 BH Patchcoat Urania)

Ehdittiin vetäistä myös yksi rally-tokorata - kivaa! Viiru teki kaksi ilmaisutreeniä kentällä, yhden liian vaikean ja yhden korjaussarjan ;) Myös tottiksessa tehtiin Viirun kanssa henkilöryhmä liian vaikeilla häiriöillä, ja sitä sitten paikkailtiin. Ajeltiin myös ihan oikealle tottiskentälle ampumaan. Ampumisia tuli useampi Viirun settiin. Viiru reagoi hieman, mutta ei ollut mitään vaikeuksia jatkaa. Piki ei tuntunut huomaavan paukkuja lainkaan.

Ihanat keto- ja niittykukkaset kukoistivat Kiteen maaseudulla. Löytyi jopa ojakärsämö, jonka vähenemisestä "Sauli Naantalista" oli kysellyt radion luontoillassa. Lupiini ei ole vielä vallannut joka kolkkaa.

Leiri- ja lomaväsymystä oli ilmassa, kun suuntasimme sunnuntaina PoKSin agilitykisoihin. Neljästä radasta ohjaaja jaksoi kaksi: yliaikanolla ja -vitonen. Aika paljon ollaan kuitenkin menty eteenpäin, ja kuten ystävällinen tuomari sanoi: se oli pienestä kiinni.

Kivat oli palkinnot.

Seura oli taas parhainta, ja Maista (Patchcoat Rigmarole) tuli hyppyvalio (AVA Mai jo olikin). Hyvä paivä, vaikka kehtuutti lähteä.

Pikin leirillä

Pikin leiri pidettiin 16.- 19.7. Särkisaaressa  Jämsässä. Mukana oli kuusi sisarusta ja Seena-äiti. Hakua koulutti perjantaina Niina Savela, jolla oli itsellään kaksi tolleriherraa, Nemo ja Nova. Niina kysyi, olinko minä se Satu, joka oli kirjoittanut Tolleri-lehden Topi-jutut.

Metsässä oltiin koko päivä, ja Piki ehti tehdä kahteen kertaan tuuliharjoituksia. Pikseli oli myös tallaamassa, eikä se juurikaan sitten vierastanut maalimiehiä. Pikin nenä toimi, mutta joissain tapauksissa tarkka paikallistaminen vaatii vielä harjoittelua.

Leirillä harjoiteltiin myös tokoa (tunnari ja nouto), näyttelyesiintymistä, agilitya, esineruutua. Lisäksi Piki ja Laku-veikka jäljestivät nurmikolla vähän esittelymielessä - Piki toimi kuin unelma. Esineruudun Piki osaisi, jos se osaisi noutaa ;) Näyttelyytreenissä Piki antoi vieraampienkin leiriläisten hiplata. Liikkeiden esittely sujui hyvin.

Kana-areenalla oli kaunis kesäpäivä kauniilla maaseudulla

Lauantaina oli melkein helle, kun ajelimme Kana-areenalle Längelmäelle.  Pikin kanssa tehtiin pari amatöörien hienoa settiä - olisi se huima aksakoirakin.

Sää suosi, hakumetsässä ja viimeisenä päivänä sateli. Mutta kun ajettiin kotiin, taivas aukeni. Jämsän ja Jyväskylän välillä satoi niin, että moottoritiellä jono mateli kuuttakymppiä ja Pikin piti tarttua airoihin. Kuvia leiristä seuraa toivottavasti myöhemmin. 

Kotona rentouduttiin mustikassa maanantaiaamupäivä. Sain varastetttua vapaapäivän.

Voiko tämän paremmin rentoutuakaan? Illalla alkoikin jo Pikin tokokurssi (Sporttirekku). Kotiläksyä: Perusasennossa namista luopuminen, seuraamisessa voi ja pitä tehdä pidempää pätkää, samoin paikkamakuussa voi kasvattaa etäisyyttä. Kurssin jälkeen Viiru teki jääviä, noutoa ja eteenmenon. Taitavat tyttöset! Tiistaina kumpikin teki agilitya Viirun vuorolla. Sitten uitiin :)

Matkoilla

Etelä-Suomen reissusta tuli otettua harmillisen vähän kuvia.

Piki ja lapsen uusi pyörä turkulaisen kaupan pihalla.

Matkustaminen väsyttää.

Iltalenkillä raikas tuulahdus 80-luvulta.

Hyvinkäällä, entisessä kotikaupungissa, löydettiin ihan uusi paikka.

Viimeisenä reissupäivänä kun mummolassa kasattiin tavaroita autoon vietäviksi, Viiru kävi maate kasan keskelle. Tästä ette minnuu ainakaan unohda! Turuuskin mut jätettiin opiskelija-asuntolaan kaksi kertaa ja hotelliin kaksi kertaa. Kaksi kertaa! Hotellissa ihmiset vielä rakensivat esteitä oven eteen, etten saanut painettua kahvaa ja työnnettyä ovea auki. Ihan tahallista! Ja sitten mun vielä piti vahtia pikkisiskoa... Tai mikä melkein vielä pahempaa, mäyräpäärynä Susua!

Viiru kokeilee

Runon ja suven päivänä oli aika viileää.

Mutta nautitaan kesästä!

Nam! Kohta saa mökkimakkaraa!

Ja vaikka viileää olikin, välillä tuli niin hiki, että mentiin uimaan. Ainakin Piki.

Keskiviikkoiltana Viiru hakuili. Minna ehdotti kokeenomaista treeniä, ja mikä siinä. Ukkoja oli kolme vajaan 200 metrin radalla, enkä tiennyt, missä ukot luurasivat. Treenin jälkeen tuntui, että melkoisen poskelleen meni, mutta nyt olen jo toisissa ajatuksissa. Pistot olivat suoria. Viiru lähti ja etsi innokkaasti. Ensimmäinen ukko (kolmoskrepillä) jäi ilmeisesti löytymättä, koska kutsuin Viirun liian aikaisin pois. Piilo oli vaikea, enkä antanut koiran tarkistella tarpeeksi. Se oli ehkä tämän treenin suurin opetus: anna koiran etsiä rauhassa! Ja ehkä pitäisi taas harjoitella sitä etsimistäkin...

Melkoisen hämmästyttävää oli, että Viiru ei kolmoskrepin luoksetulokutsun jälkeen totellut. Se vissiin tuumasi, että ei noissa kutsuissa ole mitään järkeä, kun en saa etsiä, vaikka olen just löytämässä.

Koska etsimistä oli lopulta niin paljon, ei otettu yhtään kokeenomaista ilmaisua. Kokeeseen on nyt parisen kuukautta aikaa... Niin paljon treenattavaa, niin vähän aikaa. Mökillä tehtiin kaksi esineruutua, joista toinen meni hyvin ja toinen hyvin huonosti.

Ilmoitin Pikin Elo-Kareliaan kummallekin päivälle. Pikin tokokurssi alkaa puolentoista viikon päästä. 

Viiru pistelee

Lämmin päivä oli tulossa tänäänkin, joten koirat kävivät pulahtamassa Tukholminlammessa (onkohan niillä myös yksilölliset nimet?) ennen hakuharkkoja. Tykkään kovasti, että uiskentelevat ilman mitään kepin tai lelun heittoa.

Viiru treenasi suoria pistoja avuilla. Näköavut tehtiin yliheittoina, äänet pysäyttämällä ja lähettämällä. Voi kun muistaisin lähettää Viirun silloin kun koiran fokus on ukossa eikä vasta sitten, kun se kysyy lupaa lähteä. Ojien ylitys onnistui. Viimeisille ukoille haukkumisen aloittaminen oli hankalaa - läähätytti niin kovin.

Loppulenkillä kuumissaan olevat koirat livahtivat vielä ojaan rypemään. Vain Anin tassut säilyivät puhtaina.

Neloisvalio Ani osaa poseeramisenkin taidon.

Utu pohtii mahtuisiko vielä kolmaskin kepin pitelijä.

Pikku lehmä ja Utu

Sitten nautittiin iltapäivän raukeudesta pihakeinussa ja sen alla.

 

Piki risteilee

Kesän ensimmäinen hellepäivä. Loma alkaa hyvän sään aikaan eikä seurassakaan ole moittimista. Seuralaiset saattaisivat moittia säätä liiasta kuumuudesta. En minäkään pane pahakseni, että huomiseksi ennustetaan jo viilenevän hieman.

Tänään tokoiltiin lyhyesti helteessä kuumalla hiekkakentällä. Hienoa, että ryhmätreenit saatiin hyvällä porukalla taas käyntiin! Viirun kanssa tehtiin pientä kivaa. Kukaan ei ampunut eikä heittänyt pallolla päähän. Fiilis oli kuitenkin yhtä hyvä kuin yleensä! Piki seurasi - oikeastaan ihan kivasti, kun lopetin hiipimisen. Hyvät neuvot ovat usein yksinkertaisia (varsinkin jos kohde on yksinkertainen): kävele nopeammin. Tehtiin myös pari luoksetuloa sekä paikkamakuu, taisi olla Pikin ensimminen tai toinen ryhmäpaikkis. On se vaan hieno - pitäisi treenata paljon enemmän.

Piki oli hieno myös Viirun tuuraajana keskiviikon hakutreeneissä. Pikseli teki penturisteilyä, ja risteilylamppu syttyi jo toisella ukolla. Kerran maalimiehen sijoitus epäonnistui ja reitille sattui iso kivi, jonka Piki joutui kiertämään. Siinä samassa syttyi toinenkin lamppu: kuononi päässä on kirsu. Piki sieppasi hajun ilmasta ja säntäsi ukolle. Pikin menoa oli sykähdyttävää katsoa.

Torstai-iltana käväistiin Viirun tekniikkatreeneissä, ja oli tämäkin emäntä eri kätevä. Harjoiteltiin erilaisia päällejuoksuja. Voi että kun uskaltaisin lähteä ajoissa. Taas nähtiin, että Viiru osaa, vaikka lähtisin paljon aiemmin kuin ikinä uskallan kuvitellakaan. Viiru lähtee takaakiertoon todella hyvin, kun ohjaan selkeästi ja "volyymilla" (taas uusi sana ohjaustermistöön). Toisena harjoiteltavana ohjauksena olivat vastakääntö ja jaakotus, joista ehdimme tehdä ensimmäisen. Vastakäännössä pitäisi liikkua enemmän (eikä jäädä ihmettelemään, käännyinkö oikein päin ja missä koira on).