Keskiviikkona oli Viirun ohjattu treeni. Ensin harjoiteltiin takaaleikkauksia ja niistoja erikseen, sitten niistettiin radalla. Vaikein oli 6-hypyn niisto - mutta kerrankin radassa oli helppojakin kohtia ;) Puomi oli suorastaan erinomainen. Kyllä treenitauko on hyödyllinen!
 |
| Rata: Heidi Utriainen |
Torstai-iltapäivänä oli lähemmäs 30 astetta, joten kahden hengen jälkitreenimme peruttiin. Ei kun mökille vilvoittavaan veteen! Pikistä on tullut hurja uimari. Tosin en tiedä, onko niin kivaa, että se jahtaa Viirua ja näykkii niskasta. Mutta pitkä matkoja se ui, ja kun se ui itsekseen, tekniikka on hyvä.
Viiru säntää pelastamaan minua, ja Piki ajaa Viirua takaa. Lopputulos saattaa olla se, että piiri pieni pyörii ympäri ihmisuimarin, joka epätoivoisesti sätkii pysyäkseen pinnalla.
Pikilläkin alkoi turkki huopaantua uimisesta, joten varsinkin kankkuja pitää kammata ja saksiakin usein. Kovin pitkiä sessioita ei ole otettu, ettei kauneudenhoidosta tule Pikselille vastenmielistä.
Uimisen lisäksi Piki oppi muitakin tärkeitä taitoja. Marjat ovat alkaneet kypsyä. Piki huomasi, että vatut ovat makeampia kuin herukat.
 |
| Syön koko pensaan. |
Vertailun vuoksi voi katsoa Sirkun ottamia legendaarisia herukansyöntikuvia täältä.
Mökin alla on viileää, ja siellä on kiva möyriä. Mutta miten sieltä pääsee pois?
Topia varten rakennettu este ei pitänyt tyttöjä poissa kaivelemasta.
Välillä Piki pöhisee ihan omiaan, tässä alla ilmeisesti talvesta unohtunutta talipallon lankaa, joka heilui tuulessa. Tai saunakauhaa, joka liikkui veden päällä vadissa (no, se onkin ihmeellistä).
Olen niin tyytyväinen uuteen uinti- ja mökkipolitiikkaan: ei leluja eikä ainakaan niiden jatkuvaa heittelyä. Tai tietysti välillä voidaan ottaa vaikka rinkula tai jokin uimalelu hetkeksi. Koirat ovat paljon rauhallisempia (ja varmaan tyytyväisempiä), kun puuhailevat ja tutkiskelevat omiaan, leikkivät keskenään ja uiskentelevat, kun tulee hiki. Tai sitten pulikoivat ihmisten kanssa.
Vaikka mökki on melkoisen treenivapaa vyöhyke, jotain tehtiin. Ihan pikkuisen tottista: Viirulla liki alkaa pelittää, uskomatonta mutta totta; Piki on osannut alusta saakka. Piki myös istui ja malttoi. Viiru teki muutaman eteenmenon namikupille niin, että se kävi sinne maate. Onnistui! Jos kokeeseen mielitään, on kyllä otettava oikein tehokuukausi.
Piki ajoi nurmi/sammalikolle tehdyn jäljen, jossa nami oli joka kolmannella askeleella ja välillä pikkukasa. Se on tarkka :) Samaa ei voi sanoa Viiposta, jonka lyhyt jälki oli mökkitiellä ja metsän rinteessä. Jäljellä oli myös kulma ja keppejä. Viiru meni taas asenteella joo joo mä tiedän tän eikä noteerannut keppejä mitenkään. Kuljettiin alkujälki vielä uudelleen niin, että Viiru nosti kepit. Ja niitä sitten ihasteltiin yhdessä, ja suorastaan ylistin Viirua keppien nostamisesta. Ja otettiin lopuksi vielä Pikikin ihastelemaan ja hakemaan keppejä.
Sunnuntaina kiiruhdettin mökiltä Katja Ojansivun agilitykoulutukseen hallille. Otin Viirulle kaikenlaista härpäkettä mukaan ylikuumenemisen estämiseksi (häkki, pakastettu kasteltu froteemantteli, kylmäkalleja), mutta ei siellä niin kauhean kuuma ollutkaan. Aprikoin etukäteen, saisinko nyt samanlaisen ahaa-elämyksen kuin Katjan kouluttaessa ausseille tokoa puolisentoista vuotta sitten. En saanut elämää suurempaa oivallusta nyt, mutta koulutus oli kyllä mainio. Ja salakuunnellessani Marin ja Binja-pennun neuvoja, sain monta ajatusta, miten Pikin kanssa voidaan edetä. Vasta koulutuksessa tajusin, että olisin voinut otta Rölli-Pökölle oman vuoron. Siinä olisimme molemmat oppineet paljon.
Tässäkin koulutuksessa oli paljon niistoja, kuten omassa viikkotreenissämmekin. Kunnon niisto riman yli (merkkaus) ja sitten ajoissa liikkeelle. Moni kouluttaja on sanonut saman, että jään itse ohjauksiin varmistelemaan ja ihailemaan - ihan turhaan. Ehdin han hyvin, kun en jää koiran tielle kököttämään. Ja varmaankin taas olin myös siivekkeen edessä peittämässä koiran näkymän.
Pariin kohtaan olisi sopinut vanhojen, laiskojen ja lihavien (Tuomaksen sanat) backlap tai viskileikkaus, mutta vain toisen sen väänsin. Tai ei sitä tarvinnut vääntää, koska se on just Viirun juttu. Viiru saikin kehuja irtoamisesta ja ohjautumisesta kaukana.
Kantapää kipeytyi vasta ihan lopuksi. Olipa kivaa ja rentouttavaa!
