Neljä hyllyä, neljä ruutua ja viisi vuotta

Pienet agilitykisat ja kuuma päivä. Mutta harvoin on näin kamalaa kisapäivää. Motivaationi ja keskittymiseni ovat vielä enemmän kateissa kuin yleensä. Iloitsin etukäteen laatuajasta Viirun kanssa, mutta sekin riemu kuoli koirien välikohtaukseen kisapäivän alkupuolella. Radoilta tuli vain vähän tuloksia, mutta kiemurat olivat ihan tehtävissä. Meidän ratamme kosahtivat kontakteihin, yksi A:han ja kolme puomiin (ja saattoipa olla yksi radan unohduskin joukossa). Muuten Viiru on kyllä aika taitava koira. Nyt kun en enää kyttää "juoksu"-A:ta, Viiru loikkaa puomilta. Ja siihenkös loppurata sitten pilaantuu, vaikkei lappusissa vitosia näkynytkään. A-hylky oli omaa ehtimättömyyttäni, kun ei pysähdystä tullutkaan. Seuraavaksi lopetan puomin kyttäämisen, jos vielä kisataan. En ollut yhtään etukäteen miettinyt, mitä tehdä kontaktin suoritusten suhteen, mikä on kriteeri ja miten jatkamme. Viiru myös kerran putosi puomin ylösmenolta, varmaankin ohjaussäädön vuoksi.

Putkien leijeröintitreeneistä oli hyötyä näillä radoilla, ja monta muutakin onnistumista saatiin. Ja Viiru kuulemma näytti iloiselta. Mutta jos vielä kisataan, ohjaajan on lähdettävä ihan eri asenteella. Yksi selitys agilitymotivaation alamaihin tuli kisoissa jutellessa: yleensä tähän aikaan vuodesta mennään tukka putkella maastolajeissa, ja agilitya harrastetaan, jos ehditään. Kesätauon paikka?

Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, loppukisapäivästä tuli tietoa, että tuttua nuorta, melko pikkuista koiraa oli jäähdyttelylenkillä purrut kyy.

Eilen oli tokotreeneissä ruutukylä: neljä ruutua kentällä. Kumpikin koira tykkäsi tästä humputtelusta. Viiru kiersi ekalla lähetyksellä kaikki. En vain pysty tuollaisesta torumaan, se on Viirun luonto. Pikin kanssa oli myös paikallaolon käskytyksen häiriötreeniä. Saatiin taas pyyhkeitä luopumisesta, vaikka ihan oikeasti ollaan treenattu. Ihan kuin maassa ohjaajan sivulla olisi taas ihan uusi luopumistehtävä.

Eilenkin oli kuuma ja käytiin Arran kanssa pikkulenkillä uimassa ennen tokotreeniä, ja sain pyydellä anteeksi Pikin käytöstä.

Eilen tuli myös kuluneeksi viisi vuotta Viirun koeuran aloituksesta (kuten Facebook muistutti). Viiden vuoden aikana viidessä lajissa on kisattu (agility, toko, pk-haku, rally-toko ja ASCA-paimennus, josta ei tulosta). Ainakin viittä muuta lajia harrasteltu tai kokeiltu (mejä, pk-jäki, pk-viesti, vepe, nose work), ja käyty kahdenlaiset luonteenarvioinnit (luonnetesti ja MH-kuvaus). Kerran pyörähdettiin näyttelysssäkin.

Viiru sai tokosta ALO1-tuloksen viisi vuotta ja yksi päivä sitten, ja tänään tuli jälkeläiselle sama tulos samasta lajista. Ensimmäinen Viirun lapsista korkkasi tänään koeuransa (minun tietääkseni), Redi-poika tokossa ALO1-tuloksella. Onnea!